No niin. Eilisestä selvittiin. Itseasiassa illalla nukkumaan käydessä olin jo ihan hyvillä mielin. Toiveisiini jopa vastattiin, kun eilen kirjoitin, että kaipaisin hetken rauhaa. Illallisen jälkeen nimittäin päätin koettaa onneani ja luikahdin pikimmiten syötyäni huoneeseen ja sainkin viettää aikaa yksinäni varmaan lähemmäs tunnin. Jo tuntui hyvältä :) Tämä päiväkin on mennyt aika mukavasti. Aamulla opetin nursery schoolissa englantia (tai aakkosia tahkoamme yhä) ja iltapäivällä oli aikuisten englannin tunti. Nuo aikuisten enkun tunnit ovat loppujen lopuksi aika mielenkiintoisia. Pidän niitä tosiaan parin britin kanssa ja tänään mukana oli myös yksi italialainen seuraamassa sivusta. Tunneista tekee ehkä kaikkein mielenkiintoisimpia niiden suunnittelu. Mitään opetussuunnitelmaahan ei valmiina ole (miksi olisi?). Britit puolestaan ovat myöntäneet, etteivät he tiedä opettamisesta oikein mitään ja etenkään englannin opiskelusta heillä ei sattuneesta syystä ole kokemusta. Sitten joukossa olen minä. Hädin tuskin ylioppilaskirjoitukset aikoinaan läpäissyt suomalainen, joka kyllä tulee toimeen kielellä, mutta kaikki muu onkin sitten arvailujen varassa. Joku ehdotti, että voisimme käydä läpi prepositioita. Ihan hyvä idea ja kävimme työhön. Sitten britit esittää mulle kysymyksen: "tarttiskohan käydä läpi, mitä ne prepositiot on? Miten me se tehdään?" Minä puolestani vilautan heille (onneksi) mukaan ottamaani lukion enkun Laptop grammar:ia ja britit innostuu, kunnes avaavat kirjan. "Täähän on suomi-englanti". Totta kai. Sitten he pyytävät mua selvittämään joitakin kohtia ja siinä mä istun iltapäivän auringossa selvittämässä englannin kielioppikirjaa briteille =) Tuli kyllä lopulta vähän ristiriitaisia ajatuksia siitä, oliko kaikki grammarin prepositiot todella prepositioita. Sanotaanko, että englannin opettaminen ei edelleenkään tunnu omalta jutulta, mutta jos ei muuta, niin ehdottomasti hauskaa tämä touhu tällä poppoolla on!
Eilisessä synkkyyden puuskassani en kertonut teille toissapäiväisestä. Eräs Marta niminen vapaaehtoinen vietti 21v. synttäreitään ja halukkaat lähti sen kunniaksi illalla ulos syömään. Harkitsin pitkään, raaskinko lähteä, rahaa kun tuppaa kuluneen muutenkin, mutta kun vietän työpäivänikin tässä asuntolalla, niin sitä kaipaa välillä päästä pois. Niinpä lähdin mukaan ja onneksi lähdin. Menimme nimittäin syömään yhden paikallisen johdolla paikalliseen "farmi-ravintolaan". Ravintolaan, joka siis toimi farmin yhteydessä ja kaikki liha, mitä he tarjosivat, oli farmilla kasvatettua. Systeemi olikin se, että jokainen tilasi yksin tai kaverin kanssa vähintään ½ kiloa possua tai kanaa. Noin parin tunnin odottelun jälkeen liha tuotiin sitten paloiteltuna eteemme tomaatti-sipulisalaatin kera. Oli kyllä herkullista eikä edes kallista! Mä tilasin kolmen muun ihmisen kanssa yhteiseksi 2kg lihaa ja jokaisen osuus oli 6000tsh (10 000ths = n.5€). Kuvia tosin ei tullut juuri ruokailutilanteesta räpsittyä, sillä olimmehan paikallisessa ravintolassa, emme turistiravintolassa. Söimme siis... sormin! Kaiken. Myös ne tomaatit sipulin kera. Olihan se... aika sotkuista puuhaa, mutta eipä ollut vaihtoehtoja ja tulipahan taas hauskoja hetkiä ja kokemuksia, joita muistella jälkikäteen =)
Uskomatonta, mutta totta, on sekin, että reissuni on tänään puolessa välissä. Olo on yhä kuin olisin ollut poissa Suomesta "ikuisuuden". Palaaminenkin tuntuu oudolta, vaikka palaamisen todellisuudessa pitää kiinni kohtalaisen hyvin väen vaihtuvuus täällä. Joka viikko lähtee joku/joitain, joka viikko tulee joku, pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa (se, että pitäisi saapua kuukauden 1. tai viimeinen sunnuntai, kuten ohjeistuksessani luki, ei pidä käytännössä paikkansa). Kaikista ajoittain ristiriitaisistakin fiiliksistä huolimatta tuntuu myös, että enemmän olisi saanut aikaan, kun olisi ollut pidempään. Esimerkiksi toisen luokan opettaja, jonka apuna olen ollut, pyysi, että voisin antaa hänelle ideoita ja vinkkejä lasten kanssa toimimiseen. Tämä lienee edessä huomenna tai ensi viikolla, mutta ehdottomasti hän apua halusi ja kyllähän mulla ideoita on. Haaste on vain siinä, että mitä sanon ja miten. Mitä olen aikaisemminkin kertonut opetustavoista ja esimerkiksi fyysisestä kurituksesta. Sanojensa kanssa pitää olla varovainen, ettei riko kunnioitusta. Toisaalta muutos tapahtuu aina hitaasti ja on mielestäni kohtuutonta antaa pitkä lista muutettavista asioista.
Tekstiä on taas tullut reippaanlaisesti, joten jospa jatkan taas vaikka huomenna =)
P.S. Kiitos kaikille viestien lähettäjille. On ollut ilo lukea niitä. Saa lähettää edelleenkin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti