Täällä taas, parin päivän blogi-hiljaisuuden jälkeen.
Hiljaiseloon on toki ollut syy. Lähdin nimittäin lauantai-aamuna italialaisen
Silvian ja englantilaisen Lauran kanssa safarille Mikumin kansallispuistoon!
Reissu oli monessakin suhteessa jälleen hyvin vaikuttava. Ensiksikin matkalla
nähdyt maisemat olivat huikeat, vaihdellen vuoristoisista ja viheriöivistä
maisemista punertavan ruskeaan, kuivaan ja karuun maastoon. Kuljimme myös
äärimmäisen köyhien kylien läpi, jossa ihmiset asuvat savimajoissa ja joista
lapset kulkevat kouluun jalkaisin jopa tuntien matkoja!
Matkaan meni viisi tuntia, joskin se taittui hyvin nopeasti
hyvässä seurassa keskustellen mm. Tansanian sosiaaliturvasta (jota ei
käytännössä ole). Perille päästyä meillä oli vielä valoisaa aikaa jäljellä 1,5h
ja päätimme käyttää sen heti hyväksi ajamalla sisälle puistoon. Näimmekin heti
ensimmäisenä iltana lähietäisyydeltä krokotiilin, virtahepoja, seeproja,
norsuja, kirahveja, puhveleita (onko se suomeksi puhveli?) ja bumban (onko se
suomeksi villisika?). Pahoitteluni suomenkielen taidoista, mutta en
sanakirjasta löytänyt noita sanoja ja koko viikonlopun käytettyäni ilmaisua
puheveli ja bumba, en löydä enää muuta ilmaisua :)
Ohjeistuksia lukemalla sekä minulla että matkakumppaneilla
oli käsitys, että yöpyisimme teltassa. Siihen olimme valmistautuneet ja voitte
vain kuvitella ilmeemme, kun yöpaikka selvisi meille: jonkinlainen
hotelli/hostelli. Teimme kuitenkin parhaamme ennen päivällistä: kävimme
suihkussa ja puimme pitkälti samat vaatteet, jotka meillä oli päällä tullessa.
Ei kauhean mukavaa, mutta kun ns. päivärepulla piti selvitä ja varustautuminen
oli telttaan, niin… ei meillä paljoa muutakaan ollut :D Sitten söimme, istuimme
iltaa ulkosalla ja suhteellisen ajoissa lähdimme nukkumaan, sillä suunniteltu
aikataulu oli, että lähdemme 7.30 taas kansallispuistoon (n.½h ajomatka yöpaikasta).
Eihän suunniteltu aikataulu tietystikään pitänyt, olemmehan afrikassa, vaan
lähdimme matkaan n. 8.30.
Päivä kansallispuistossa oli todella mukava. Parasta oli
mielestäni se hiljaisuus, mikä siellä vallitsi, jos auton moottoria ei oteta
lukuun (sekin sammutettiin välillä). Jotenkin on myös aivan eriasia nähdä
(villi)eläimiä eläintarhassa kuin nähdä niitä niiden luonnollisessa
ympäristössä. Luonnolliseen ympäristöön liittyen eläimet ei siis ollut kuin
eläintarhassa, että ”tässä tämä ja tuossa tuo” vaan puistossa ajeltiin
ympäriinsä ja välillä meni pitkiäkin aikoja, ettei nähnyt kuin karua maisemaa.
Koskaan ei tiennyt, mitä mutkan takana olisi. Kaikki tämä toi reissuunsa oman
jännityksensä. Tosin toisin kuin eläintarhassa, minkään eläimen näkeminen ei sitten
ollut lainkaan varmaa ja kolmen tunnin metsästyksestä, asiantuntevasta ja loistavasta oppaastakin huolimatta, emme lopulta nähneet itse kuningasta, leijonaa, mikä sinällään on hieman harmi, mutta kokonaisuudessaan reissu oli sen verran huikea, ettei pidä antaa yhden leijonan sitä pilata ;)
Takaisin Dar Es Salamiin palasimme siis sunnuntai-iltana. Jos yöpaikassamme lauantai-iltana pyörimme hyrränä ja ihmettelimme televisiota, ehjää, kunnon sänkyä ja veden juoksua hanasta, niin sunnuntai-iltana palasimme hyvin nopeasti takaisin todellisuuteen: Vapaaehtoisten talolle saapuessamme ensimmäisenä mielessämme oli suihku, sillä vaatteemme, hiuksemme ja kasvomme olivat ruskeana pölystä (olimmehan suurimman osan päivää seisseet "avoautossa" tähystellen eläimiä ja niillä hiekkateillä, jos missä, hiekka pöllysi). Totuus oli kuitenkin se, että vesikatko oli iskenyt jälleen.
Tänään on ramadanin päättymisen vuoksi pyhäpäivä, ts. vapaapäivä. Olen yhden britin ja suomalaisen kaimani kanssa lähdössä Kunduchille, rannalle. Näin alkaa siis viimeinen viikkoni Tansanian auringon alla.
Kiitos taas kaikille viime päivinä viestejä lähettäneille, niitä on ilo saada :) Lopuksi vielä kuvia,olkaa hyvä.
1 kommentti:
Muistuu ihan Krugerin kansallispuisto Etelä-Afrikassa mieleen noista sun kuvista :o).
Harmi, ettei systeemi toistanut musiikkia, mutta täytyypä pistää oma cd soimaan - viimeistään huomenna :o).
Nauti siellä olosta!
Lähetä kommentti