Fiiliksiä

Kuivaa. Pölyistä. Kuumaa. Lapset nukkumassa lytätyn pahvilaatikon päällä. Pimeä, kuoppainen (pahimmatkin mökkitiet voittava), mutkitteleva hiekkatie ja mittarissa 80km/h. Kymmeniä käsiä hiplaamassa hiuksia, käsiä, vaatteita, ihoa. Puhtaat vaatteet - vuorokauden jälkeen ruskeammat kuin koskaan Suomessa. Pari vuorokautta ilman suihkua - rusketus vähenee aina huomattavasti suihkun jälkeen ;) Lähes kolme viikkoa ilman lämmintä vettä (jos teepannua ei lasketa).

Päässä pyörii paljon ajatuksia, joista ehkä suurinta osaa on vaikea pukea sanoiksi. Paikalliset ovat hyvin ystävällistä väkeä. Elämää eletään tässä hetkessä - kirjaimellisesti. Sen vuoksi kaikki on pole pole. Kaikki, lukuunottamatta ehkä liikennettä. Yksi paikallinen kysyi multa yhtenä päivänä, onko Suomi erilainen kuin Tansania. Vastasin myöntävästi, jolloin seurasi jatkokysymys: Millä tavalla se on erilainen? Yhtä vaikea, kun on kuvailla elämää täällä sellaiselle, joka sitä ei ole itse nähnyt, yhtä vaikeaa on kuvailla myös elämää Suomessa täkäläiselle. Toisaalta pohdin myös sitä, miten paljon haluan kertoa kaikesta. Täällä tuntee itsensä välillä tai oikeastaan hyvin useinkin hyvin itsekkääksi. Eikä syyttä. En myöskään ole ainoa itsekäs. Koko suomalainen ja yleistetysti koko länsimainen yhteiskunta on hyvin itsekästä. Tuskin sitä tajuammekaan, miten itsekäs, mutta kun tulee tänne, alkaa nähdä asioita hyvin erilaisessa valossa.

Viime viikolla juttelin läheisen hedelmäkojun omistajan kanssa. Hän kyseli, mistä tulen ja mitä teen Tansaniassa, milloin tulin ja milloin lähden ja mitä olen tykännyt. Puhelimme siinä ehkä lähemmäs vartin. Kerroin, että olen tykännyt todella paljon. Hedelmämyyjän mukaan mun pitäisi jäädä tänne. Selitin, että mielelläni olisin ollut pidempään, mutta mun on palattava opiskeluihin ja töihin. Tähän myyjä totesi, että jos todella nautin olostani täällä, jään tänne. Mitä siihen voi sitten sanoa? 

Multa ei ole tähän mennessä kerjännyt rahaa kuin yksi ihminen kerran. Tietynlaista "rivien välistä" kerjäämistä kuitenkin on. Tarkoitan rivien välistä -kerjäämisellä jonkinlaista enemmän tai vähemmän sanatonta kerjäämistä ajastani, osaamisestani, ehkä myös lopulta rahasta. Täällä voisi tehdä työtä yötä päivää eikä tekeminen loppuisi. Loppujen lopuksi valkoisena täällä itsekkyys on jossain määrin ihan tervettäkin. Luulen, että itsensä loppuun polttaminen täällä kävisi loppujen lopuksi aika helposti ilman itsekkyyttä. Tietysti meillä länsimaalaisilla on myös peiliin katsomista itsekkyydessämme. Toki tälläkin valtiolla on jonkinlainen vastuu itsestään. En syytä vain länsimaita. 

Hmph! Tämä on ehkä sellainen loputon pohdiskelujen suo ja tällaista ajatusten pyörittelyä voisi jatkaa kenties loputtomiin. Ehkä tämä kuitenkin riittää tältä erää.