Viikko mennyt...

Tänään on tosiaan kulunut viikko siitä kun saavuin tänne pieneen Signy-kylään, Nyonin lähelle. Täytyy kyllä sanoa, että yllättävän hyvin sitä on sopeutunut ja täällä viihtynyt. Yhdessä ruokapöytäkeskustelussa sanoin eilen, kun olin jotain puhetta viime viikosta, että "sillä viikolla kun tulin..." Olo ei ole yhtään sellainen, että olisi vasta viikko sitten tullut. Aika on mennyt tosi nopeasti, perhe on mukava ja olen selvästikin ollut odotettu ja tervetullut tänne. Tuntuu joskin oudolta, kun mm. tänään lähtiessäni ulos lenkille, olkkarista huudellaan "tuutko kotiin lenkin ja Akselin haun välillä vai haetko samalla reissulla...?" Kotiin...

Mitä olen ehtinyt täällä olla, täällä pidetään aika monessa paikkaa au-pairia yhtenä perheenjäsenenä. Minultakin on kysytty "vanhemmistani" ja "kodista". Myönnän kyllä, että olen tuntenut oloni täällä hyväksi, mutta Kodista isolla K:lla en vielä kuitenkaan puhuisi. Oikea kotini on Suomessa eikä se tarkoita silti sitä, että en täälläkin viihtyisi. 11 kuukautta tuntuu pitkältä ajalta, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen, että saan olla täällä niin kauan. Pidän tästä paikasta, kylästä ja sen ihmisistä. Jos listaan viisi parasta asiaa täältä, ne ovat tällä hetkellä isäntäperhe, kylän ihmiset, avoimuus ja maisemat. Aikalailla tässä järjestyksessä.

Alkaa kuulostaa, ettenkö Suomea kaipaisi lainkaan. Älkää kuitenkaan luulko niin, kyllä kaipaan. Jos listaan, mitä eniten kaipaan Suomesta viikon täällä oltuani, lista on seuraavanlainen (tässä kohtaa en osaa laittaa järjestystä, mitä kaipaan enemmän ja mitä vähemmän) : perhe, poikaystävä, ystävät ja sukulaiset ja pandan tavallinen maitosuklaalevy ;)

Että näin täällä. Odotan viikonloppua, silloin saadaan ehkä huoneeseeni ostettu laatikosto vaihdettua (viime viikonloppuna ostetussa oli ikävä lommo valmiina) ja saan hiljalleen ehkä huoneeseeni taas järjestystä. Perheen vanhemmat ovat kyllä olleet hyvin ystävällisiä ja huolehtivaisia sen suhteen, että viihtyisin. Uusin, pieni mutta piristävä lisä huoneeseeni oli tällä viikolla, kun perheen äiti osti kaupoilla käydessään huoneeseeni kuvassa näkyvän viherkasvin: lucky bamboo:n. Täytyy vain toivoa, että saan pidettyä sen hengissä - ne, jotka ovat asuneet kanssani, tietävät että olen saanut jopa kaktuksen tapettua k-u-i-v-u-u-t-e-e-n! En siis välitä niin hirvittävästi kasvien hoidosta, mutta on kai opeteltava. Lucky bamboo kasvaa hiekassa ja vedellä sitä tarvitsee ruokkia ehkä vain kerta viikossa tai kerran kahdessa viikossa... Luulisi siis, että selviän tästä vastuustani tai ainakin toivoa sopii ;)

a bientôt