Sadepäivä

Tänään on aamusta asti ollut hyvin sateista. Päivä on silti mennyt nopeasti. Akselilla alkoi tällä viikolla tenniskoulu, jossa hän käy joka päivä Genevessä, n.24km täältä. Akseli lähtee siis aamuisin isänsä kanssa Geneveen isän lähtiessä töihin ja meidän muiden (perheen äidin, Anita-vauvan ja minun) aamupäivät on siis tällä viikolla hieman rauhallisempia. Joskin huoneeni ovi sijaitsee rappukäytävään johtavaa ovea vastapäätä, joten herään kyllä (vaikkei tarvitsisi) aamuisin Nicolan (isä) ja Akselin lähtö ääniin.

Tänään lähdin ulos ensimmäistä kertaa yksin. Ei voi puhua mistään suuresta reissusta, mutta kaupassa oli pakko käydä kaapin täydennystä hankkimassa ja tarjouduin lähtemään läheiseen Signy-centeriin ostoksille. Sain Ann-Marien (äidin) pyörän lainaan. Ulkona on satanut koko päivän, joten ostosreissullekin lähtiessäni satoi. Signy-centeriin ei ole matkaa kuitenkaan kuin alle 10min pyöräillen ja pyöräilyreitti on mukavaa: kevyenliikenteen väylää heti kun tältä omalta pikku kotikadulta on päässyt kääntymään. Kevyenliikenteen väylä signy-centerille kulkee auringonkukkapellon, viini-, omena- ja maissiviljelmien läpi ja oli jotenkin todella virkistävää ja mukavaa (sateesta huolimatta) päästä yksin ulos.

Signy-centeriin päästyäni edessäni olikin sitten selviytymistesti! Center on kohtuullisen suuri, vaikka kylä on pieni. Kerroksia centerissä on ainakin 3 ja joka kerros hyvin iso. Vastaa ehkä jotain Jyväskylän torikeskusta tms. Olen huono arvioimaan, mutta ainakin yhtä iso täällä olevan centerin täytyy olla. Hetken epäröin, löydänköhän ruokakaupan sieltä ja pullonpalautuksen, mutta löysin. Ruokien löytäminen olikin sitten eri asia. Täällä maito on erilaista kuin Suomessa, mutta ihan hyvää. Yksi ero Suomessa yleisesti käytettävään maitoon on kuitenkin säilytys. Täällä maito säilyy hyvin huoneenlämmössä, joten kaupassakaan ei siis voinut turvautua siihen, että kylmähyllyistä löytää maidon. Myös leivän (tietty merkki) löytämiseen meni tovi. Löysin kuitenkin kaiken, paitsi yhtä maustetta (en nyt muista sen nimeä, koska puhumme siitä ranskalaisella nimellä). Tiesin, että mauste olisi pakko löytää, sillä illan ruoka vaatii sitä, joten oli pakko uskaltautua kysymään. Menin yhden naismyyjän luo ja sanoin: excuse-moi. Sain huomion kiinnitettyä ja sitten näytin ostoslistastani sanaa "coriander". Myyjä aloitti melkoisen sepostuksen ranskaksi, josta minä en tietysti ymmärtänyt mitään. Myyjä taisi hoksata sen, kun sitten lopulta lähti näyttämään hyllyä minulle. Maustetta ei kuitenkaan löytynyt. Myyjä pyysi yhden miesmyyjänkin avuksi ja he etsivät maustetta, tuloksetta. Sen jälkeen alkoikin sitten melkoinen sepostus. Molemmat huitoivat käsillään ja puhuivat melkoisesti, kaiken kukkuraksi yhtäaikaa. Yritin englanniksi selvittää asiaa, mutta kumpikaan myyjistä ei tainnut mainittavammin puhua englantia. Oletan, että lyhykäisyydessään he yrittivät selittää minulle, ettei mausetta ole, mutta mitä muuta he sen jälkeen kertoivat, ei hajuakaan. Lopulta sanoin "merci" ja jatkoin matkaani.

Mahdoin muutenkin olla näky kaupassa märkänä valuvassa ulkoilupuvussa ostoslistani kanssa kävelemässä kauppaa edes takaisin etsien tuotteita. Kyllä tuli ikävä vaajakosken s-markettia pienuudessaan. Yhteen kauppakäyntiin vierähti lopulta kaiken kaikkiaan tunti! Se sisälsi matkat, kulkemiset suuren ostoskeskuksen halki ruokakauppaan ja samoilemiset itse kaupassa.

Vielä ennen kuin lopettelen, voisin sanoa sanasen näistä kuvista: Ylin kuva on alhaalta, ulko-ovelta katumaisemaa. Toisessa kuvassa on Sveitsin kotitaloni, sisäänkäynti on noiden kahden kukkaruukun välistä ovesta ja tämä alin kuva on talomme viereinen rakennus, jossa myydään omenamehua yms. "self servicenä" (kerroin tästä jo aiemmin blogissani).