Bienvenue á Signy

Täällä sitä nyt ollaan - hyvä jos uskon itsekään. Lennot meni hyvin ja matkatavarat tuli kaikki perille. Sellainen jemmari kuin minäkin olen, tuntuu oudolta, että jotakuinkin kaikki tavarani mahtui sallittuihin kilomääriin. Okei, myönnettäköön, että lenkkarit on vielä kotona Suomessa, samoin jotain muutakin...

Lentokoneeni lähti siis Tikkakoskelta tänään (7.8. torstaina) puoli kolmen aikaa iltapäivällä. Helsingissä se oli vartin yli kolme ja siitä sitten juoksujalkaa lähes passintarkastukseen ja muihin rutiineihin. Sainpa kuulla oman nimenikin kuulutettavan Helsingin lentokentällä, kun passitarkastuksessa oli jonoa ja saavuin portille viimeisillä minuuteilla. Pelkäsin jo itsekin, että ehdinköhän, mutta kaksi ystävällistä poikaa päästivät mut edellensä passintarkastuksessa ja se auttoi!

Lentokoneen lasku Geneveen oli kaunis. Pilvisyys ei aina ole mukava asia, mutta olisittepa nähneet alpit ja muut kukkulat lentokoneesta. Ei voinut olla varma, erottaako huippua oikeasti vai hämääkö näkö. Koneen ikkunasta näin myös Geneven yhden kuuluisuuden: Jet d'eaun suihkulähteen, joka suihkuttaa vettä 140m korkeuteen.

Kentällä vastassa minua oli perheen isä. Koneessa ehdin jännittää, kuinka löydämme toisemme ja kuinka matka "kotiin", kielipääni kun ei ole vahva. Lähettämäni kuvat itsestäni oli kuitenkin kai itseni näköisiä tai sitten muuten olin niin hukassa olevan näköinen Geneven suurella lentokentällä, että perheen isä pongasi minut hyvinkin nopeasti saatuani matkatavarat ja mentyäni tuloaulaan.

Siitä alkoi matka kohti seuraavan 11 kuukauden kotia. Yllätyksekseni tajusin matkan aikana, että tulen isän kanssa toimeen huonolla englannilla ja ymmärrän hänenkin puhettaan - ymmärtäminen on ollut erityinen vaikeuteni aina. En tiedä paljonko aikaa kului, se meni nopeasti, mutta ehkä noin 20 minuuttia ja olimme kotiovella. Perheen 4-vuotias poika huutelikin jo yläkerran ikkunasta minua ja toivotti tervetulleeksi - tunsin itseni todella odotetuksi vieraaksi. Talo sijaitsee täällä pienessä Signy nimisessä kylässä. Tie, joka tänne johti oli molemmin puolin omenapuiden ja viiniviljelmien ympäröimää. Myös tämä talo on samaisten kasvustosten ympäröimää.

Talosta sen verran, että tämä on 3 asunnon talo. En sanoisi tätä rivitaloksi, mutta en kerrostaloksikaan. Yhdistäkää ne, niin saatte ehkä lähelle sellaisen tuloksen, kuin tämä. Vanha, kaunis kivitalo tämä silti on. Ruutuikkunat puisine ikkunaluukkuineen, jotka on aamuisin avattava ja iltaisin suljettava.. Ympäristö on todellakin oikein idyllinen, kuin elokuvista. Kadun toisella puolella näin jo viinitynnyrin kärryjen päällä, kukkaistutuksia on jonkinverran jne. Maaseutumaista, kaunista..

Odottamani näkymä huoneeni ikkunasta Mont Blancille saa vielä odottaa. Täällä on satanut koko illan ja pilviäkin siis on eikä Mont Blancista voi sanoa näkyvän juuri mitään. Geneven välkkyvät valot illan pimennyttyä yhdeksän aikaan olivat silti kaunista katseltavaa. Ensivaikutelman perusteella pidän tästä paikasta! Nyt on kuitenkin hivuttauduttava yöpuulle, koska niin tuntuu talon muukin väki tekevän.

Kirjoittelen lisää ehkä huomenissa tai sitten kun aikaa on.