Tänään Anita-vauva täytti 9 kuukautta ja minun oloa Sveitsin maalla tuli täyteen kaksi viikkoa. Nopeasti on aika mennyt. Tännekään en ole joutanut muutamaan päivään kirjoittelemaan, mutta siihen kannattaa ehkä tulevaisuudessakin varautua, että kirjoitustahti tulee hidastumaan päivittäisestä ;)
Juu. Elämä ei siis onneksi ole pysähtynyt täällä. Kielen kanssa on edelleen pienempiä ja suurempia seikkailuja. Tähän asti parhaimmat naurut saimme ehkä pari iltaa sitten. Selitin kotiväen kuulumisista ja reissusta pohjois-karjalaan ja selitin reissu sinne sitten sanoen "my mother's cousin lives there". Perheen äiti kuuli ja ymmärsi heti, mutta isä olikin kuullut, että sanoin "my mother sleeps there". Hetken isä katsoi minuun kummaksuen ja minä häneen, miettien, olinko juuri sanonut jotain aivan puuta heinää. Perheen äiti tajusi välillämme olevan ymmärtämisvaikeuksia ja päätti antaa meidän ratkaista asian keskenään, joten... Keskustelun lopputuloksena oli makeat naurut, kun viimein oivalsin, miten asiani oli kuultu ja kun isä oivalsi, mitä olin todellisuudessa tarkoittanut.
Ystävääni Signy-centeriäkin olen käynyt taasen katsastamassa. Tiistaina kävimme siellä pyörälenkillä Akselin kanssa ja suoritimme monta asiaa kerralla: kävimme vaihtamassa viime viikolla "sokkona" ostetut sisätossut isompiin, kävimme postissa ja myös coopissa eli ruokakaupassa. Saimme asiamme toimitettu todella hyvin ja oli melko suloista, kun Akseli aina asioidessani kassalla sanoi myyjille ranskaksi osoittaen minuun: anteeksi, hän ei puhu ranskaa. Sain hieman vieroksuvia katseita kassamyyjiltä, sillä Akseli ei tiennyt minun osaavan numerot ranskaksi ja niillähän kassalta jo selviää :)
Keskiviikko oli tuttuun tapaan pyykkipäivä ja teimme perheen ennätyksen pyykinpesussa: pesimme 3 koneellista pyykkiä samana päivänä! Nyt ei tarvitse lauantaina pyykätä. Huoneenikin on saatu jo ojennukseen ja enää puuttuu huoneeseeni varatut taulut seiniltä ja huoneeni on valmis, täytyy sitten ottaa ehkä uusi kuva, sillä huoneeni ei ole enää yhtä tyhjä kuin tuloni alkupuolella tänne laittamasta kuvasta saattaa päätellä. Huoneessani on nyt valkoinen iso laatikosto, johon vaatteeni mahtuivat kaikki ja avonaisesta korihössäkästä päästiin eroon. Lisäksi minulla on kirjapöytä; italiasta ostettu, "antiikkinen" kaunis puupöytä kera yhden laatikon.
Keskiviikkona kävimme myös kyläilemässä Ranskan puolella erään suomalais-bolivialaisen perheen luona (äiti suomalainen). Ranskan puolelle on täältä tosiaan lyhyt matka ja aika hassua, kun pitäisi muistaa ottaa henkilöllisyystodistus aina varuiksi mukaan, jos sitä satuttaisiin rajalla kysymään. Enpä ole ennen kyläreissuille sellaista varta vasten mukaani ottanut :)
Lämmintä ja aurinkoa on riittänyt edelleen ja se on kiva, sillä on ollut mukava käydä ulkona jne. Tänään mm. kävimme Signal de Bougyssa, suuressa puuhapuistossa, joka on kuin leikkipuisto mut paljon, paljon suurempi. Väkeä tuonne mahtuu kerralla ties kuinka monta sataa ja vempaimia ja vetkuttimiakin on sitten sen mukaan. Mikä oudointa, Suomessa tuollaiseen puistoon oltaisiin varmasti peritty pääsymaksu, täällä ei! Täysin ilmaiseksi voi mennä leikkimään ja katsomaan possuja, lampaita ja ankkoja. Metsään tehdylle köysiradalle peritään ainoastaan pääsymaksu, mutta sekin on lapsilta vain 10 chf eli vähän päälle kuusi euroa. Köysirata oli muuten mahtava! Se on rakennettu lähelle 100 eri puun varaan ja valjaiden varassa kuljetaan korkeuksissa puulta toiselle. Lapsille on oma rata, mutta halutessa aikuisetkin voivat mennä kokeilemaan taitojaan aikuisille tarkoitetulle radalle. Toivon vielä jossain vaiheessa pääseväni kokeilemaan.
Signal de Boygystä on mainittava vielä sekin, että se sijaitsee n.700m korkeudelle meren pinnasta. Maisemat ovat sieltä todella upeat: alpit, Mont Blanc, Genevejärvi jne. Se oli jotain, mikä veti hiljaiseksi, niinkuin perheen äitikin sanoi, mutta vaikka luulin nähneeni kauneimmat maisemat, mitä saattaisi, löytyy kuulema vielä kauniimpiakin paikkoja! Hoh. Mielikuvitukseni ei yllä enää kuvittelemaan niitä.
Päivä on kuitenkin ollut pitkä ja huominen on varmasti myös, joten nyt painun nukkumaan. Tässä pikaiseltaan viikkoni kuulumisia. Viikonlopuksi tulee perheen isän äiti ja kaksi tätiä kyläilemään ja reissaamme heidän kanssaan jonkin verran, joten katsotaan, milloin seuraavan kerran ennätän tänne naputtelemaan.
À bientôt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti