Kirjoittelin viimeksi lauantaina, mutta se taisi olla iltapäivästä, joten illasta en kertonut kai vielä mitään. Kävimme lauantai-iltana perheen kanssa iltakävellä Nyonissa, joka sijaitsee täältä Signystä siis 3,5km päässä (ajoimme sinne autolla ja kävelimme kaupungilla). Kävimme yhtä vanhaa linnaakin katsomassa. Linna vaikutti aika isolta, mutta alue, johon sisälle pääsi, oli todella minimaalinen kokonaisuuteen verrattuna. Upeaa silti oli ja koin itseni kuin satukirjojen katto Kassiseksi seisoessani linnan "takapihalla" tai kuistilla tai miksikä sitä nyt sitten olisi pitänyt kutsua. Linna sijaitsee sellaisella korkealla mäellä ja sieltä "kuistilta" katsoessa olimme melko korkealla ja monen kirjavat, vanhojen talojen katot olivat silmiemme ilona. Sisäänpääsy maksua ei peritty, joten aion vielä uusia reissuni joku kerta kameran kera. Nyonista mainitsemisen arvoista oli myös Jules Caesarin patsas. Hän on kuulema pitkälti ollut "luomassa Nyonia". Olisittepa myös kuulleet erään kirkon kellojen soiton! Se oli jotain... Todella valtava pauhu, kuulosti aika hienolta kauempana ollessa, mutta kesti sen verran pitkään, että soitto oli meneillään vielä kun meidän oli kuljettava kirkon ohi. Täytyy sanoa, että enpä haluaisi ihan sen kirkon vieressä asua.
Kotiin palattuamme oli sitten taasen aperitiivin aika. Lauantaisin perheen tapoihin kuuluu, että aperitiivi on lohileipä ja jotain juomista, usein naapurissa valmistettua omenamehua. Tällä kertaa nautimme aperitiivin huoneeni lattialla, koska viimeinkin vaihdetuksi saadun laatikoston kasaaminen oli kesken. Tavoista puheenollen perheessä on myös muutamia muita tapoja, kuten se, että lauantaina syödään lounaalla kanaa ja sunnuntaisin ei kenenkään tarvitse laittaa päivällistä vaan syömme kaupasta ostettua "paista 20min" -pizzaa.
Sunnuntaina meidät oli kutsuttu perheen tuttava pariskunnan luokse Geneveen lounaalle. Wanda on portugalilainen ja Matthew irlantilainen, joten lounaalla yhteisenä kielenämme oli englanti. Oli mukavaa, joskin osallistumiseni keskusteluun jäi melko vähäiseksi. Olin jo kylään lähtiessämme hieman väsynyt, joten osa keskusteluista meni ohitse ihan vain siitä syystä, etten jaksanut keskittyä kuuntelemaan. Mukavaa kuitenkin oli, vaikkakin se vähäkin ponnistus, mitä yritin kielen suhteen tehdä, väsytti aika hyvin ja tänä aamuna olisi uni maistunut pidempäänkin. Kävimme Wandan ja Matthewin kanssa myös kävelyllä Genevessä. Geneve on Sveitsin toiseksi suurin kaupunki ja asukkaita siellä on lähemmäs 185 000 + kanttooni ympärillä (älkää kysykö tarkemmin, mikä on kanttooni, en osaa selittää, mutta Sveitsi on jaettu jollain perustein kanttooneihin). Ei siis mikään ihan pieni kaupunkin. Kaunista oli, mutta ihmisiä minun makuuni aivan liian paljon ja olenkin tyytyväinen, että saan asua tämän vuoden täällä rauhallisessa pienessä Signy kylässä.
Tällaista tänne siis tällä kertaa. Uusi viikko on taas alkanut. Huoneessani vallitsee pieni kaaos, kun eteiseen tuleva komero odottaa kasaamistaan pahvilaatikossa huoneeni lattialla. Lisäksi täällä on pari peiliä (yhden kun hajotin) valittavakseni, jos niistä tänne jomman kumman haluaisin. Pari tauluakin on, mutta niitä ei kannata ripustaa ennen kuin pöytä on saatu huoneeseeni.
Olen edelleen viihtynyt todella hyvin ja erityisesti huoneestani pidän. Isäntäperheeni on asunut vaikka missä maassa, joten huoneessanikin on vaikutteita mm. Panamasta ja Keniasta :) Täytyy kuitenkin myöntää, että olen vähitellen löytänyt myös asioita, joita en ymmärrä ja jotka jopa ärsyttävät. Näistä mainittakoon sveitsiläisten elintaso. Täällä on kallista asua ja köyhyyttä en sanoisi vielä nähneeni (tai edes kuulleeni siitä täällä). Silti ihmiset valittavat, kuinka elämä on rankkaa jne. Käsittämätöntä! Jään ihmettelemään, en ymmärrä enkä ole varma, että tulen ymmärtämäänkään.
Nyt suljen kuitenkin koneeni tältä illalta, teen viimeisen vilauksen Nyonin ja Geneven kaukana välkkyviin valoihin ja sitten... Bonne nuit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti