Alan hiljalleen unohtaa, mistä olen jo kirjoittanut ja mistä en. Koitan kuitenkin olla toistamatta samaa, huomauttakaa jos en onnistu ;)
Täytyy sanoa, että hiljalleen täältä alkaa löytyä kummastelunkin aiheita, mm. aikataulut. Sveitsi on tunnettu mm. kelloistaan ja se näkyy kulttuurissakin; sveitsiläiset ovat tarkkoja aikatauluista. Tästä aika hyvä esimerkki on Akselin koulubussi aikataulu; bussi lähtee aamuisin 7:58, tuo lapset lounastauolle 11:58, lähtee lounastauon jälkeen klo 13:18 ja tuo lapset iltapäivällä kotiin 15:18! Ehdin tänään epäillä tovin Akselia pysäkiltä hakiessani, et onkohan bussi todella 15:18 vai saankohan odottaa vähintäään kaksikymmentä yli asti, mutta ei. Uskokaa tai älkää, kelloni näytti tasan 15:18 bussin ilmestyessä silmiini. Uskomatonta!
Aikatauluista puheeollen, ne eivät täysin päde isäntäperheessäni. Virallisista aikatauluista pidetään kyllä kiinni, mutta muulla ei olekaan sitten enää niin hirrvittävän suurta merkitystä. Alan hiljalleen tottua siihen, että "lähdetään hetken päästä" voi hyvin tarkoittaa "lähdetään puolen tunnin päästä". Käsitteet hetki, kohta yms. ovat todellakin suhteellisia, toisille ne tarkoittavat enemmän ja toisille vähemmän.
On myös muuta, mikä on kiinnittänyt huomiotani, aikataulujen lisäksi. Se on sveitsiläisten varakkuus. Täällä asuminen ei (kuulemani mukaan) ole halpaa ja siltä kyllä vaikuttaa. Omakotitalot maksavat maltaita, mutta huomata saattaa pihoja katsellessa, että sellaisessa asuville raha ei ole kynnys. Pihoista löytyy upeita autoja, parhaimmillaan kaksinkin kappalein ja vanhoja "halpoja" autoja en muista täällä juuri nähneeni. Autoajeluilla olen kiinnittänyt huomiota myös joihinkin korkeisiin muureihin. Niiden taakse ei näe, mutta hienojen, korkeiden rakennusten huiput saattavat pilkottaa aitojen yläpuolelta ja voi vain kuvitella, millaisia pytinkejä muurien taakse piiloutuu.
Että näin. Kulttuuriin liittyvistä asioista mainittakoon vielä tervehdykset vastaantulijoille kylällä ja poskisuudelmat, joista olen aiemminkin kirjoittanut. Alkuunsa tervehdykset kadulla tuntuivat jotenkin "teennäisiltä" ja poskisuudelmatkin olivat vähän vieraita, vaikka olenhan niihin joidenkin perhetuttaviemme kautta Suomessa saanut tutustua. Kaksi ja puoli viikkoa täällä alkaa kuitenkin kai tehdä tehtävänsä; Kylällä liikkuessani lähes odotan vastaantulijoita, sillä tervehtiminen vain tuntuu kivalta. Poskisuudelmistakin on tullut jo arkipäivää, etenkin ranskalaisrouvien täällä vierailun myötä, mutta aiemminkin. Aksel käy joka ilta yleensä kierroksen ennen nukkumaan menoa ja antaa (ja odottaa myös takaisin) suukon. Anita-vauvakin kierrätetään suukkokierroksella aina ennen nukkumaan menoa ja mitä vielä.. Suukot eivät jää lapsiin. "Mamit" (jotka ovat täällä nyt puolisen viikkoa olleet) toivottavat hyvät yöt kahdella poskisuudelmalla. Myös perheen tuttavien keskuudessa mut on hiljalleen otettu suukotuskulttuuriin (ensimmäisellä tapaamisella täällä yleensä kätellään), joten suukkoja riittää. Kulttuurishokkia tänne tultuani en pahemmin sanoisi kokeneeni, mutta alan hiljalleen epäillä, kohtaanko sellaista sitten aikanaan Suomeen palatessani.
Nyt lienee kuitenkin aika sammuttaa tietokone ja painua peiton alle. Huomenna lähdemme vieraiden ja lasten kanssa päiväreissulle kun Akselillakin on vapaapäivä koulusta.
Bonne nuit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti