Tuli yö ja ensimmäinen päivä :)

Ensimmäin yö takana päin ja päiväkin on vierähtänyt mukavasti. Pikkuinen on päiväunillaan ja toinen lapsista katsoo videota, äiti lukee ja mäkin sain luvan "tehdä mitä haluan".

Jatkan vielä eilisestä, langaton netti ei heti käynnistynytkään koneessani ja ennenkö perheen isä sai sen ronklattua kuntoon, kello oli jo niin paljon, että kirjoitin hyvin pika pikaa. Olisi jo nyt vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta kaikkea vain ei jaksa, muista eikä ehdi. Sanasen haluan kuitenkin mainita eilisestä iltapalasta. Ensiksikin, kiitän Katri-serkkuani, joka ystävällisesti opetti minulle kesälomalla kuinka huudetaan "pöytään" (á table!). Olin eilen illalla huoneessani Akselin (4v) kanssa purkamassa laukkujani, kun keittiöstä kuului "á table!" - en voinut olla hymyilemättä ja muistamatta Katria :)

Iltapalana oli hunajamelonia ohuiden, palvattujen kinkkusiivujen kera. Perheen isä oli ne valmistanut tarjolle - jokaiselle oma annos valmiiksi lautaselle. Mielessäni naurahdin, että makeaa ja suolaista yhtäaikaa, mutta... Oli miten oli, hyvää se oli. Perään söimme vielä broiler-kasvisspagettia ja jälkiruoaksi jäätelöä. Nam! :) Ruoan jälkeen oli aika alkaa valmistautua hiljalleen nukkumaan, periaatteella lapset ensin. Perheen lapset ovat todella tottelevaisia ja "helppoja", joten nukkumaan menossakaan ei suurempia draama-esityksiä nähty. Lasten mentyä nukkumaan katsoimme perheen tavan mukaan kymppi-uutiset. Kymppi-uutiset eivät todellakaan tarkoittaneet samaa kuin Suomessa! Ei. Kymppiuutiset tarkoittavat BBC:n uutislähetystä kymmeneltä illalla. Ei siis todellakaan sama kuin Suomessa...

Mutta josko sitten jo välillä tähän päivään. Perheen isä heräsi aamulla ensimmäisenä ja pian sen jälkeen Akselikin. Minulle tyypillisesti nukuin ekan yön vieraassa paikassa hieman niin ja näin, joten nousin (vaikkei olisi tarvinnut) Akselin seuraksi isän lähtiessä töihin ja äidin ja Anitan vielä nukkuessa. Siinä me sitten istuttiin ja katsottiin televisiota ja leikittiin vajaa tunti, kunnes sitten perheen äiti ja vauvakin heräsivät.

Aamupalan ym. aamutoimien jälkeen lähdimme ulos kävelylle. Kuten taisin mainita jo eilen, tämä on melko pieni kylä, missä perhe ja minä heidän kanssaan nyt asumme. Täällä kaikki kuulema tuntevat suunnilleen toisensa ja vaikka ei tunnettaisikaan, kadulla on kohteliasta sanoa jokaiselle vastaantulevalle "bonjour monsieur/madame/madmoiselle". Kiva tapa, joskin tuntuu hieman vieraalta, kun siihen ei ole tottunut, mutta enköhän ehdi vielä tottumaan.

Kävelimme äidin ja lasten kanssa läheiseen leikkipuistoon. Matkan varrella tapasimme muutamia perheen tuttuja ja "kus-kus -kissanpennun". Tuo kissa on pakko mainita, se kierteli lähettyvillämme koko ajan ja on kuulema Akselin jonkun kaverin kissa. Todella söpö tapaus, vaikka en ihan äärimmäinen kissojen ystävä olekaan. Söpöyttä lisäsi puiston lasten lähes kuoro huuto "kus-kus". Se oli jotain, jota ei vain voi tässä selittää, mikä olisi pitänyt itse nähdä ja mille ei voinut olla nauramatta.

Kissan lisäksi on pakko mainita sveitsiläisestä "self-service" -kulttuurista tai mikä lie. Mainitsin jo eilen, että ympärillä on paljon omenapuita ja viiniviljelmiä. Luonnollisesti alueella sitten myös myydään viiniä ja omenamehua, mutta se tapa, jolla sitä myydään! Aamupäivällä kun lähdimme kävelylle rue des fontainesia (jonka varrella asun) pitkin, kuljimme ladon tms. ohi, jonka ovet olivat selkosen selällään ja oven suussa oli vanhat kärryt, joidenka päällä omenamehu- ja viinipackeja, hunajaa yms. , lähettyvillä ei ollut ristinsielua ja seinässä luki isoin kirjaimin "self-service". Isäntäperheeni ostaa mehut ja viinit pääasiallisesti tästä paikasta ja tapa on yksinkertaisuudessaan se, että kärryiltä mennään poimimaan se, mitä halutaan ostaa ja raha pudotetaan vieressä olevaan kirstuun!

Sveitsiläiset ovat ilmeisen rehellistä kansaa, sillä tämä ei ollut ainoa self-sevice paikka. Iltapäivällä kauppareissulla menimme viljellyn kukkapellon ohi, jonka vieressä oli myös em. kyltti. Mainitsin asiasta Ann-Marielle (äiti) ja hän kertoi, että meininki on siinäkin sama kuin omenamehu ostoksissa: mene ja poimi kimppu kukkia ja pudota maksu kirstuun! Että näin Sveitsissä ;)

Tämän päivän ihmetykset eivät lopu vielä tähän. Iltapäivällä kävimme tosiaan ruokaostoksilla paikallisessa ostoskeskuksessa Signy centre:ssä. En ollut uskoa korviani, kun Ann-Marie kertoi, että otamme nyt kotona pakkaamamme kassit, asetamme kärryyn ja sullomme ostokset samantien kasseihin. Mutta homma todellakin toimi näin ja tätä tapaa kutsutaan täällä nimellä passabana. Se tarkoittaa sitä, että ennen kaupan sisäpuolelle menoa näytetään kaupan omaa korttia lukulaitteelle, joka välkyttää sitten viereiseltä seinältä yhtä monista kaukosäätimen näköisistä vempaimista. Välkkyvä vempain otetaan seinästä, kiinnitetään kärryyn sille varatulle paikalle ja sitten astutaankin kauppaan. Juju on se, että "kaukosäätimelle" näytetään haluamansa tuotteen viivakoodia ja laite lukee sen. Sitten vain ostokset kassiin ja lopuksi kassalle, jossa kaukosäädin annetaan myyjälle, joka veloittaa sitten kaukosäätimen osoittaman summan. Rehellisyyttä vaaditaan siis tässäkin lajissa, joskin epärehellisyyttä harrastaville touhuun sisältyy aina pieni riski: kiinnikin voi jäädä. Kaupat tekevät joskus pistokokeita, löytyykö kassista todellakin vain se, mitä lukulaite näyttää.

Hoh. Kertomista olisi vaikka miten paljon, mutta täytyy nyt taasen lopetella tältä erää, vauvakin heräsi päiväuniltaan. Sää on edelleen pilvinen ja viileämpi kuin eilen, mutta ei täällä kylmä silti ole. Aamulla tarkeni hyvin t-paidassa ja kesäfarkuissa käydä ulkoilemassa. Maalaisidyllistä kun eilen mainitsin, täytyy mainita kuitenkin se, että rauhaa pilaa aavistuksen tuossa vähän matkan päässä kulkeva iso tie. Liikenne on siinä vilkasta ja liikenteen ääni kuuluu sisälle, vaikka ikkunat olisivat kiinni. Muuten näissä maisemissa ei ole mitään valittamista ;) Takapihan puolelta näkee ikkunoista palan Nyonia, Geneve-järveä ja alppeja Mont Blancin kera (joskin pilvisyyttä on edelleen enkä ole nähnyt Blancia vielä sen paremmin kuin eilenkään). Etupihan puolen ikkunoista näkyy taasen Ranskan Jura vuoret. Älkää myöskään kuvitelko, että kasvillisuus olisi vain mainitsemieni viiniviljelmien ja omenapuiden varassa. Kukkaistutuksia täällä on melkein joka pihassa, auringonkukka pelto on tässä ihan parin sadan metrin etäisyydellä ja maissiviljelmiäkin näin aamupäiväisellä kävelyretkellä.

Au revoir seuraavaan kertaan!

p.s. kuva on huoneeni ovelta, suurta huonetta en siis omista, mutta toisaalta... enpä tiedä, mitä suuremmalla tekisin. On tässä ihan riittävästi minulle tilaa. Vaatekaappeja ei ole, vaan vaatteeni ovat avonaisessa koripohjaisessa hyllyssä, jota näkyy pilkahduksen tuossa kuvassakin sänkyni päädyssä...