Ehdinkin aika pian edellisen kirjoituskerran jälkeen taas naputtelemaan tänne. Perheen isän äiti ja kaksi tätiä saapuivat tänään alkuillasta suunnitelmien mukaan, Ranskasta. Kovin paljoa en ole heihin ehtinyt tutustua, mutta mukavilta "teräsmummoilta" vaikuttavat. Ovat ottaneet jo valtaa keittiössä ja hoitavat mielellään lapsia, olen ollut täysin työtön heidän tulonsa jälkeen, mutta toisaalta olen tehnyt tänäänkin jo melko paljon kaikenlaista, saati viikon aikana, joten mukava ottaa väliin rennomminkin. Vieraiden tulon myötä taidan taas saada kokeilla ja tutustua uusiinkin tapoihin, näistä mainittakoon ruokailutottumukset. Aperitiivia, jonka merkitys ei ole minulle vielä täysin auennut, tulemme nauttimaan seuraavan viikon aikana näillä näkymin joka ilta tai ainakin melkein (normaalisti nautimme sitä 2-3 kertaa viikossa). Ehkä totun vielä tähän aperitiivi kulttuuriinki. Tänään joimme alkumaljoina shampanjaa ja ruoan kanssa sekä ruoan jälkeen nautittujen juustojen kanssa punaviiniä. Punaviinin jätin tällä kertaa väliin ja join kotoisaan tapaan vettä. Shampanjaa otin vähän, mutta täytyy sanoa, että en yksinkertaisesti ole vielä löytänyt sitä makunautintoa, mikä viinissä ja shampanjassakin kuulema piilee. Kyllähän niitä juo, mutta ilmankin pärjää ;)
Tämä viikko on tosiaan ollut touhua täynnä, kun tavoite on ollut saada paikat kuntoon vieraiden tuloon mennessä. Nyt minunkin huoneeni on viimeistäkin piirtoa myöten näillä näkymin valmis. Täytyy kyllä sanoa, että tietokoneella kirjoittaminenkin on huomattavasti mukavampaa pöy
Viimeisimpiin uutisiin täältä huvipuolella kuuluu vedonlyöntimme, lähinnä minun ja perheen vanhempien välillä. Aksel-poikakin kyllä osallistui, mutta hävitessään hän ei tule osallistumaan häviäjien duuniin ;) Löimme vetoa Anita-vauvan kävelemään oppimisesta. Pidettäköön toistaiseksi ainakin salaisuutena tarkemmat arvaukset. Panoksena on kuitenkin 3 ruokalajin illallinen, jonka hävinneet valmistavat. Tarkempia vaatimuksia ruoasta ei ole, mutta se on sovittu, että mikään nakkikeitto ei kelpaa vaan ruoka laitetaan joku viikonloppu ja siihen on nähtävä hieman tavallista enemmän vaivaa. Minun tuurilla olen yksi tuon illallisen valmistajista, mutta katsotaan nyt, en aio menettää vielä toivoani, etenkään kun päteviä syitä ei toistaiseksi ole näkyvillä.
Tämmöistä tänne siis tällä erää. Vieraiden tulo on tuntunut hyvältä, erityisesti ehkä siksikin, että munkin työtaakka hellittää entisestään, vaikka onhan se viikonloppuisin aina ollut vähän kevyempi. Nyt on kuitenkin tiedossa ehkä jopa kokonainen viikko aavistuksen kevyemmällä työmäärällä. Mainittakoon kuitenkin vielä ennenkuin painun nukkumaan, että sveitsiläistä suklaatakin on tullu tänään maisteltua. Mieleni teki jotain hyvää ja kun pääsin iltapäivän loppupuolella irtoamaan kotoa, lähdin Signy-centeriin, ostin 100g suklaalevyn ja menin siitä palasia maistelemaan auringonkukkapellon lähellä olevalle penkille, josta on kaunis näkymä myös jura-vuorille ja genevejärvelle. Ah, hetki omaa rauhaa, kauniit maisemat ja suklaata, sain sammutettua toistaiseksi himoni Pandan maitosuklaalevyä kohtaan ;)
à bientôt
1 kommentti:
On tosi ihana päiväpeitto... Sekä päiväpeitto, että taulu voisivat olla vaikkapa Brasiliasta tai jostain muualta E-Amerikasta! Ihanan värikästä, tuntuisi itseltänikin kotoisalta ;-)
Lähetä kommentti