Akselin koulu alkoi tänään. Varsinaista pakkoa täällä ei ole, että 4-vuotiaana pitäisi koulu aloittaa, mutta monet aloittavat, kuten Aksel. Koulupäivät eivät ole hirvittävän pitkiä alkuun, Akselillakaan ei ole kuin yksi kokonainen koulupäivä viikossa eikä sekään ole kokonainen, sillä lounastauolle tullaan kotiin. Kouluun meno "rituaaleihin" kuuluu aamulla tai iltapäivällä bussille meno, riippuen mihin aikaan on kouluun menossa. Tämä bussille saattaaminen tulee olemaan yksi tehtäviäni, samoin bussilta hakeminen.
Ranskan kielen taitoni kehittyy, jopa omaksikin yllätyksekseni. "Mameilla" (perheen isän äiti ja 2 tätiä Ranskasta) lienee vaikutuksensa tähän. Ranskaa olen viimeisenä muutamana päivänä kuullut todella paljon ja väkisinkin siitä sitten jotain on minunkin huonoon kielipäähän tarttunut. Mamit valmistivat tänään muuten todella hyvän illallisen: Ankkaa muussattujen perunoiden kera ja jälkiruoaksi jotain hyytelön tapaista. He aloittivat ruoanlaiton aamupäivällä ja pitkin päivää he välillä tekivät sen eteen jotain. Ensi alkuun ruoka vaikutti minusta epäilyttävältä ja lähes pelkäsin illallista koko päivän. Olisittepa nimittäin nähneet sen rasvan, mikä säilykeankasta valuteltiin pois (ja käsittääkseni ei sitä hukkaan heitetty vaan hyödynnettiin ruoanlaitossa). Se oli jotain, mikä ei hivellyt näköaistiani. Mausta en tiedä ja hajua siinä ei juuri ollut. Lopputulos oli kuitenkin erittäin herkullinen ja toisin kuin oletin, rasvaisuutta ei maistanut. Jälkiruoka oli todella hyvää myös, siitä tuli mieleen hieman "juustomaito", mitä kotona Suomessa olemme joskus harvakseltaan tehneet.
Taidan vielä palata vieraiden seuraan, juuri nyt kun ei taida olla muutakaan kerrottavaa tai oikeastaan ennen kuin lopetan, on ehkä vielä jotain. Olemme pariinkin otteeseen puhuneet isäntäperheeni kanssa täällä joulusta. Taisin jo ennen lähtöäni joillekin mainita, että joulu ja koti-ihmisenä en ehkä haluaisi juuri jouluksi tulla sinne, ehkä myöhemmin. Nyt näyttää kuitenkin siltä etten ainakaan jouluksi tule kotiin. Päätös on ollut ehkä yksi vaikeimpia, mitä olen joutunut tekemään, molemmissa vaihtoehdoissa kun on ollut hyvät ja huonot puolensa ja valitsin kummin vain, oma rankkuutensa sisältyi mielessäni molempiin. Täytyy myös sanoa, että joulun ajatteleminen tässä vaiheessa on tuntunut melko kaukaiselta, mutta en haluaisi toisaalta tulla lyhyeksi hetkeksi kasvattamaan koti-ikäväänikään sinne. Toivottavasti ymmärrätte, erityisesti te, jotka toisin olitte odottaneet.
À bientôt
p.s. kuva on viime viikolta yhdeltä illalta, satoi ja paistoi yhtäaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti