On taas viikonloppu, elämäni toinen sellainen Sveitsissä. Uskomatonta ajatella, että vielä kaksi viikkoa sitten olin Suomessa ja taisinpa olla leireilemässä ystävieni kanssa :)
Lämpötila on täällä viime päivinä laskenut jonkin verran siitä, mitä se on ollut ja olenpa saanut kaivaa pitkät housut ja pitkähihaisen esille. Mikään järisyttävän kylmä täällä ei kuitenkaan ole. Aurinko on paistanut vaihtelevasti ja vettäkin on tullut.
Viikonloput täällä ovat ehdottomasti yksi parhaita asioita elossani Sveitsin maalla. Koko perhe on silloin kotona ja minunkin työtaakkani on huomattavasti pienempi. Käytännössä olen vapaalla, mutta kun kaikki vähänkin sosiaalisempi toiminta au-pairien keskuudessa (niin yleisesti kuin siellä kansainvälisessä seurakunnassa) alkaa vasta syyskuulla, vapaa-aikani kuluu toistaiseksi kotosalla. Pidän kuitenkin siitä, että isäntäperheeni tapa on ottaa viikonloppuisin rennosti. He saattavat/saatamme lähteä käymään jossakin yhdessä tai sitten vain olemme. Lauantai on pyykkipäivä, mutta olemme sopineet, että yritämme keskiviikkoisin (mikä on toinen pyykkipäivämme) ahkeroida sen verran, että lauantaisin ei kenenkään tarvitse pyykätä.
Viime päivinä täällä ei ole tapahtunut mitään kovin erikoista. Signy-centerissä olen käynyt jo useamman kerran ja ne reissut alkavat käydä koko ajan vähemmän tapahtuma rikkaiksi. Pohdin jo aikaisemmin jossain blogituksessani signy-centerin suuruutta ja tänään satuin huomaamaan yhden mainoksen signy-centeristä. Mainos kertoi, että keskuksessa on 1200 autopaikkaa (ja perässä todella kaksi nollaa), joten siitä voitte päätellä jotain keskuksen koosta.
Tähän asti perheen kauppapäivä on ollut perjantai. Eilen aamupäivällä marssiessamme perheen äidin ja Anita-vauvan kanssa kauppaan, totesimme, että taidamme vaihtaa kauppapäivän torstaille, sillä perjantaina valinnanvaraa ei ole enää paljon ja väkeäkin kaupassa piisaa perjantaisin. Väenpaljoudesta puheenollen perjantai-iltapäivät (töistä paluu aikaan) ovat kuulema yksi hulluinta aikaa kaupassa. Siellä saattaa nimittäin olla ruuhkaa ja jos tuotteet alkavat olla loppumaisillaa, siellä saatetaan suruitta töniä, änkeä ja riidellä tuotteista "minä olin ostamassa tämän!" Onneksi en ole vielä eksynyt centeriin noina aikoina. Yleisesti ottaen kaupassa vallitsee kuitenkin todella mukava tunnelma, vaikka ihmisiä onkin suht paljon. Myyjät saattavat laulella tai vihellellä ja muutenkin ihmiset ovat mukavia.
Lienee vielä mainitsematta, että täällä oloni aikana olen ennättänyt käymään Ranskankin puolella. Tästä ei ole rajalle kuin alle puolen tunnin ajomatka. Perheen vauva juo tuttelia vastaavaa maitojuomaa, jota ei Sveitsin puolelta saa kuin pulverina ja perhe on sitten katsonut kannattavammaksi hakea juoman valmiina Ranskan puolelta, sinne kun ei matkaa ole kuitenkaan niin älyttömiä. Kosketukseni Ranskaan ei kuitenkaan ole kauppareissua suurempi, joten sen enempää en osaa siitä sanoa. Maisemat ainakin olivat näin lähellä Sveitsin rajaa melko samanlaiset kuin täälläkin, kaunista siis.
Ennen kuin lopettelen kirjoittelemisen tältä erää, eilisilta ansaitsee erityismaininnan niin hyvässä kuin pahassa ;) No, mitään kovin traagista täällä ei ole tapahtunut, mutta oletteko koskaan ajatelleet, millaista jälkeä 4-vuotias pikkupoika voi saada aikaan vaivaisella, ehkä 10cmx40cm kokoisella, styroksin palasella? Lähdin eilen käymään lenkillä alkuillasta, kun perheen äiti lupasi minulle hetken vapaa-aikaa, koska olin jäämässä myöhemmäksi illaksi kotiin Anita-vauvan hoitajaksi muiden lähtiessä isän pomon syntymäpäiville. Lähdin lenkille ja kun palasin, Aksel ja hänen äitinsä huutaa minua innoissaan (äiti ehkä vähemmän innostuneena) Akselin huoneeseen katsomaan "hävityksen kauhistusta". Täytyy myöntää, että en ole koskaan ajatellut ihan pohjia myöten, kuinka mukava aine styroksi on. Akselille styroksi oli uusi materiaali ja hän oli selkeästi päättänyt ottaa siitä kaiken ilon irti ja leikkityökaluillaan murustanut sen ehkä 10cmx40cm kokoisen styroksi palan täysin! Siellä Akseli seisoi styroksimuru keon keskellä hymyissä suin "kato, mitä mä tein". Ah, pääsin heti avuksi siivoushommiin, vasta edellisenä päivänä perheen siivoja oli käynyt siivoomassa, mutta Sandran työn jälki oli enää muisto.
Myöhäisempi ilta oli sitten styroksi sotkun jälkeen mukavaa. Perhe lähti puoli yhdeksän aikaa illalla Anita-vauvaa lukuunottamatta äsken jo mainituille syntymäpäiville ja minä jäin Anitan kanssa kotiin. Ehdin tovin leikkiä Anitan kanssa ja antaa hänelle iltavellit, kun hän nukahti suloiseen vauvakippuraan syliini. Vein Anitan nukkumaan ja sitten sainkin nauttia omasta rauhasta siihen asti, että menin nukkumaan. Muu perhe tuli sitten yöllä kotiin, mutta olin jo nukkumassa ja muistan vain havahtuneeni heidän tuloonsa ja nukahtaneeni uudelleen.
Näin täällä siis tällä erää. Alan hiljalleen taas muistaa ala-asteen ranskan lukujen jälkeen viikonpäivät ja numerot ranskaksi 1-40. Olemme niitä Akselin kanssa opetelleet.
À bientôt
p.s. kuva on parvekkeelta, jossa aina sään salliessa syömme (mm. tänään aamupala).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti