Viikko lopuillaan...

Odottavan aika on taas (ollut) pitkä, vaikka toisaalla viikko onkin vierähtänyt nopeasti. Sisällöllisesti tämäkään viikko ei ole juuri poikennut muista, jos maanantaista vapaapäivää ei lasketa lukuun.

Au-pair -elämä saattaa siis joskus olla hyvinkin tylsää, nimimerkillä kokemusta on ;) Pakkasin viime Suomi-visiitille kaiken mahdollisen ylimääräisen pois, kun en tiennyt, tuleeko enää Suomi-visiittiä vai onko seuraava reissu sinne päin "lopullinen paluu". Siispä mielikuvitustaan on saanut käyttää kehitellessään itselleen tekemistä. Joskin ensi viikolla häämöttävät pääsykokeiden 2. vaihe ovat osaltaan ihan sopivasti antaneet pähkinää purtavaksi. Tiedossa on mm. matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun testi ja netin keskustelupalstoilla osa väkeä oli sitä mieltä, että matikan, fysiikan ja kemian asioita kannattaa kerrata. Osa porukasta oli toki toistakin mieltä, mutta... Eipä kertauksesta ainakaan haittaa ole ja kun aikaakin on ollut, niin miksikäs ei. Itseasiassahan pidän matikasta, joten sen osalta homma on ollut ihan mukavaakin.

Mutta näin. Viikonloppu alkaa viimeinkin olla käsillä! Pitkästä aikaa (vai onko kaksi kuukautta pitkä aika?) voin taas kertoa potevani kurkkukipua ja ehkä pienoista nuhaakin (muutenkin kuin allergista). Melkein kai voisi sanoa, jo oli aikakin, mutta kun ei ole. Lienen saanut tartunnan Anitalta, joka on viimeisen viikon ollut nuhassa. Pitääpi kuitenkin toivoa, että tämä tästä nyt menee. Vajaa viikko ja pitäisi taas kokeilla, joten ei todellakaan ole aika minkään sairastelun!

Eiköhän tämä tästä kuitenkin. Viikonloppu tuo tullessaan ystäväni Kikan tänne. Sitten vietämmekin tiiviit muutaman päivää yhdessä ja tiistaina jatkamme kulkuamme taas erisuuntiin tai periaatteessa samaan: Molemmathan lähdemme sitten Suomea kohden, Kikka vain vähän mutkien kautta ;)

Olen tainnut jo ehkä mainitakin, mutta tämänkertainen Suomi-visiittini on todella lyhyt. Tiistaina Jyväskylään, keskiviikkona Turkuun, torstaina takaisin Jyväskylään ja perjantaina takaisin tänne. Älkää siis suotta huolestuko, jos ette kuule ettekä näe minusta viikkoon mitään =D Palaan kyllä vielä ;)

Mukavaa viikonloppua!

p.s. kuvassa perheen "vauva"... Katselin taannoin viime syksynä ottamiani kuvia ja hui, kun nuo lapset ovat kasvaneet! Anitassa sen huomaa ehkä kaikkein selvimmin. Se ei kontannu, ei kävelly, ei puhunut. Nyt kävelee ja juoksee, sanoo "Akkel" (=Aksel), papa (=ranskaksi isi), äiti, mama (=ranskaksi äiti), "Anna" jne.