Kohta se tapahtuu. Numerot vaihtuvat yksinumeroisiksi ja viime päivät on oltu taas enemmän mittarin sillä puolen, että kiva olisi jäädä...Se on nyt toiseksi viimeinen maanantai kun olen täällä. Hieman alan ärsyyntyä toisaalta tästä ajattelutavasta, mikä täällä aika monilla kavereistanikin alkaa olla "toiseksi viimeinen, viimeinen kerta..." Toisaalla.. Ehkä se lieventää odottamisen tai lähtemisen tuskaa.. Kummin päin sitten ajatellaan...
Tänään mulla oli viimeinen ranskan tunti. Vein opettajalle kiitokseksi tästä vuodesta ja kärsivällisyydestä jostain kätköistä löytyneen Pandan konvehtirasian. Opettaja oli tosi otettu. Hetken jopa epäilin, eikö tällainen kuulu tapoihin, mutta... Kuului tapoihin täällä tai ei, opettajani tykkäsi :)
Mutta näin. Yllä olevasta kuvasta sen verran, että se ei ole ihan tuore (toukokuulta), mutta siinä jotain todella oleellista elämästämme ;) Minäkin olen kohdannut nyt varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni hämähäkkimiehen ;)
Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei tällä väsyneellä neitokaisella ole mitään järkevää sanottavaa, joten jatketaanpa joku toinen ilta taas.
à bientôt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti