Eilinen ravintola-reissu tuli sitten tehtyä. Ravintola kylässämme ei ole mitenkään mainittavan suuri ja sisustukseltaankin aika vanhahtava. Ihan mukavaa silti oli, vaikka en kyllä suuresti nauttinut siitä, että ravintoloissa sisällä saa täällä tupakoida (joissakin ravintoloissa on osastot tupakoiville ja ei-tupakoiville, mutta ei tässä näin pienessä kyläravintolassa). Mutta enpä ole tainnut ennen syödä yhtä lähellä kotia ravintolassa, vain minuutin kävely, jos sitäkään. Menusta en paljoa ymmärtänyt, mutta päädyimme Rebeccan kanssa sitten lopulta katkarapusalaattiin. Molemmilla eilinen päivä oli ollut jokseenkin (henkisesti) rankka ja luulen, että olimme juuri sopivaa seuraa toisillemme. Ehdimme jutustella, syödä ja viettää aikaa toistemme kanssa reilun tunnin.
----------------------
Ah, kuuden yön päästä oloni ehkä helpottuu hieman, kun numeroissa päästään yksinumeroisiin... Viime päivät ovat kuluneet niin pitkälle sillä fiiliksin, että "nyt riittäis jo". Kai "uutuus" taas viehättää, vaikka vanhaan tuttuun sitä palaakin, niin silti edessä on tiedossa monenmoista mukavaa...
Eilen mainitsin tulosten odottelusta. Tänäänhän ne tulivat ja toivat tullessaan sen ei-toivotumman vaihtoehdon. Minusta ei ensi syksynä(kään) tule turkulaista tai opettaja-opiskelijaa. No... Ei auta itku markkinoilla. Tiukat ovat rajat. Tänä vuonna pisteitä olisi pitänyt olla 30, minulla oli 23. Sillä ei päästy edes varasijoille :(
Elämä jatkuu silti. Tänään olen tyhjentänyt eilen täyttämäni pyykinkuivaustelineet, tiskannut (sitä olikin, kun ei eilen jaksettu siistata keittiötä), hionut yhtä kaappia, mikä olisi tarkoitus maalata uudestaan yms. Lounaalla kävimme naapurissa. Nyt olen nukkuvan Anitan vahtina kotosalla. Illaksi ei ole sunnitelmia, mutta ulos voisi mennä nauttimaan kauniista ja lämpimästä säästä...
à bientôt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti