tiistai 16. kesäkuuta 2009

The last crossLink

Lähenevä lähtö tulee konkreettisemmaksi koko ajan. Kalenteria alkaa hiljalleen koristaa muistutukset byebye-partyistä (läksijäisistä). Niitä onkin sopivasti viimeisille viikonlopuilleni täällä: Tällä viikolla hyvästelemme ruotsalaisen ystävän Kornelian, ensi viikolla saksalaisen Julien ja sitten heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna... arvatkaapa ;)

Eilinen oikeastaan avasi "läksijäiskauden". Becky ja Paul, jotka ovat järjestäneet au-pair toimintaa syyskuulta lähtien, lähtevät kesäksi kotimaahansa Yhdysvaltoihin ja aktiivinen au-pair toiminta tältä lukuvuodelta päättyy :( Haikeat olivat tunnelmat eilen, viimeisessä yhteisessä kokoontumisessamme, mutta toisaalta tämän vuoden aikana noihin maanantai-iltoihin muodostunut tiivis yhteishenki säilyi vielä viimeiselläkin kerralla ja meillä oli todella mukava ilta. Keskustelimme, söimme Beckyn tekemää suklaakakkua jäätelön kera, otimme valokuvia (toivon saavani niitä joltain, sillä oma kamera jäi kotiin) ja ennen kotiinlähtöä tuttuun tapaan oli vielä Paulin popcornit :) Illan mittaan askartelimme myös ranteisiimme ja/tai nilkkoihin punaisista ja valkoisista langoista Sveitsin värien mukaan pienet "ystävännauhat" muistoksi tästä maanantai-ryhmästä.

Hmm... Näinpä siis. Ilta venyi ja nyt hiukan väsyttää tavallista lyhyemmäksi jääneiden yöunien vuoksi. Vaikka Becky ja Paul siis katoavat kuvioista tällä erää ja suurinosa meistä au-paireista ei heitä enää ainakaan tällä reissullaan näe, niin positiivisena yllätyksenä saimme eilen kuulla Beckyn ja Paulin tyttären jäävän tänne "talonmieheksi". Valitettavasti olen unohtanut tytön nimen, mutta iältään hän on meidän au-pairien kanssa samaa luokkaa ja eilen pääsimmekin jo jutun vauhtiin hänen kanssaan. Nyt suunnitteilla on jatkaa maanantaisia kokoontumisiamme "epävirallisesti" Beckyn ja Paulin luona elokuvien ja yhdessäoleilun merkeissä, sillä moni meistä on täällä kuitenkin aina heinäkuulle asti eikä arjessa liikaa ole kodin ulkopuolista aktiviteettia (mikä todella on tervetullutta ja toivottua ;)

Nyt tuossa jalkojeni juuressa kerää huomioita kuitenkin 1,5 -vuotias pikkuneiti, joten täytynee lopetella tällä erää.

à bientôt

Ei kommentteja: