Pikkujouluja...

Kuten mainituksi taisi jo aiemmin tulla suunnitelmistani kirjoitellessa, vietimme au-pair treffejä eilen pikkujoulujen merkeissä. Au-paireja oli paikalla n.30-40 eli paljon vähemmän kuin joskus, mutta olihan sitä tuossakin. Ja hauskaa meillä ainakin oli! Oikeastaan todella hauskaa, vaikka toisaalta kaipaankin sitä sellaista rauhallisempaa ja hartaampaakin joulutunnelmaa. Ehkä sen aika on sitten ensi viikolla ja sen jälkeen, nyt oli kuitenkin au-pairien pikkujoulujen aika ja niistä rauhallisuus ja harras tunnelma olivat melkoisen kaukana.

Tarjoilupöydästä löytyi täkäläiseen kulttuuriin sopivalla tavalla kuumaa viiniä, jota joimme rusioiden kera. Lisäksi pöydässä oli Ikeasta hankittuja, kai ruotsalaisia pipareita, mitkä maistuivat kyllä erittäin hyviltä (ainakin minulle, joka en yleensä ole kaupasta ostettujen pipareiden suur-rakastaja). Myös monenlaisia muita keksejä pöydästä löytyi eikä kahvin ja teenkään ystävien tarvinnut olla kuivin suin :) Illan ohjelmaan kuului Lucia-neidot, joita edustivat ruotsalaiset au-pairit. Pikkujoululahjatkin meillä oli ja ne asetimme Paulin itse rakentaman kuusen alle, josta ei valitettavasti nyt ole kuitenkaan tänne sopivaa kuvaa laittaa. Lahjojen jako periaate meillä oli erilainen kuin mihin olen monesti muulloin tottunut ja ensimmäistä kertaa olin mukana tällaisessa lahjojen jaossa. Taidan säilyttää periaatteen kuitenkin toistaiseksi salaisuutena, niin ehkäpä voin joskus hyödyntää vastaavaa itse, jos sattuu joku nakki napsahtamaan ;) Kerrottakoon kuitenkin, että minun paketista löytyi pieni (pilttipurkkiakin pienempi) purkki Heinz:n ketsuppia! Enpä ole ennen moista joululahjaa saanut, mutta kertahan se oli ensimmäinenkin.

Iltamme ohjelmaan mahtui lahjojen lisäksi myös jouluinen tietovisa. Jotkut amerikkalaiset yrittivät kovasti vakuuttaa, että oikea vastaus kysymykseen joulupukin asuinpaikasta on vaihtoehdoista "Suomessa/Pohjoisnavalla/Sydämessäni/en tiedä" toiseksi viimeisenä oleva. Huh! No, illan juontajana toiminut Paul varmisti vielä minulta ja toiselta eilen mukana olleelta suomalaistytöltä, että joulupukki asuu Suomessa ja siihen vastaukseen oli kaikkien lopulta (pakko) tyytyminen :) Saimme kokea suomalaisen au-pair kaverini Essin kanssa ehkä hitusen ylpeyttä, että niinkin mukava hahmo kuin joulupukki on kotoisin kotimaastamme - olisihan täällä hyvin voitu väittää pukin tulevan Ranskasta, sillä kuten lokakuussa kirjoitin, Ranskastakin löytyy joulupukin koti.

Joulupukista puheenollen, ei kai pikkujoulut ilman pukkia ole oikeat pikkujoulut. Niinpä meillä oli eilen pukki muorinsa kanssa kylässä. Käsittääkseni Lausannen kansainvälisen seurakunnan pastoripariskunta hoiti tätä tehtävää ja täytyy sanoa, että jos joskus on törmännyt jäykkiin ja kovin virallisen oloisiin pappismiehiin rouvineen, niin se ei ainakaan ollut tämä kerta. Tuo pariskunta oli vallan mainio joulupukki-pariskunta ja saimme nauraa vatsalihaksemme kipeiksi. Emme jääneet myöskään paitsi lahjoja. Jokaiselle oli varattu oma joulupussi, sisältönä jouluista naposteltavaa: maapähkinää, mandariini ja suklaata :)

Iltaamme kuului suhteellisen isonakin osana myös joululaulut. Jouluyö, juhlayö tuli vedettyä useammallakin kielellä: englanniksi, ranskaksi, saksaksi, espanjaksi, ruotsiksi ja... Niin. Suomenkielisen version yli oltiin jo hyppäämässä, kun Paulin luottamus laulaa suomeksi melkein petti (vaikka hän oli pariin kertaan pyytänyt ennen illan alkua minua suomenkieliset sanat lukemaan). Essi kuitenkin ennätti ensimmäisenä sanomaan, että kyllähän se pitäisi suomeksikin laulaa eikä yli hypätä. Vakuuttelin vieressä samaa ja niinpä se sitten kolahti, ehkäpä vähän omaankin nilkkaan. Paul kutsui minut ja Essin eteen johtamaan kaikki suomenkieliseen versioon. Lopputulos oli se, että Essi, minä ja Paul lauloimme, mutta Paulkin loppujen lopuksi lopetti ja niin minä ja Essi vedimme Jouluyö, juhlayön suomeksi jotakuinkin kahdestaan, onneksi oli sentään säestys.

*Huokaus* Tässä taas naputtelen, hymynkare huulillani kun mietin eilistä, mutta samalla koen pientä turhautumista siitä, että eilinen näin selitettynä ei ole oikeastaan kuin pieni murto-osa todellisuudesta. Ollaan ehkä jälleen siinä pisteessä, kun kaikkea vaan ei pysty sanoin selittämään niin hyvin kuin haluaisi. Olisi pitänyt olla itse kokemassa kaikki hupi, että voisi ymmärtää, mitä koitan sanoa :)

Jospa siis sitten tähän päivään. Aamu alkoi normaaliin perjantaihin kuuluvalla tavalla tai melkein.. Ensimmäiset ylös nousijat (minä, Aksel ja Nicolas) olimme kyllä tosi väsyneitä. Akselin veti ylös kuitenkin helposti into nähdä, mitä joulukalenteri antaisi tänään. Minut veti ylös ainoastaan se tosi asia, että on pakko nousta tai Aksel myöhästyy bussista ja minäkin aikanani kielikurssilta. Meillä oli kuitenkin lopulta hauska aamu. Oikeastaan meillä on aina silloin tällöin tosi hauskoja aamuja ja välillä voisi sanoa ehkä, että aamut ovat niitä parhaimpia hetkiä. Tai ehkä kaiken voi vain laittaa unenpöppöröisyyden piikkiin. Mutta aamuisin aina välillä sattuu ja tapahtuu, enemmän ja vähemmän. Niin tänäkin aamuna. Hajamielisyyksissään Nicolas antoi leipälautasta minua kohti, että laittaisin siihen puuroa. Minä taasen en katsonut kuin että lautanen tulossa ja lättäsin kauhallisen puuroa, kunnes samalla hetkellä kauhan kopsahtaessa lausen pohjaan tajusin tilanteen. Seuraavaksi hajamielisyys (tai uneliaisuus) oli minussa. Olin aamupalani aikana työntänyt puurolautaseni syrjään ja siirtynyt leivän syöntiin ja sitten pöydästä noustessani ja tavaroitani ottaessani tiskipöydälle vietäväksi ihmettelin, että kenen puuro lautasella oli. Samassa tajusin sen olevan yksin ja ainoastaan omilta jäljiltäni.

Jotain pientä muutakin tapahtui, mutta jätettäköön jotain kertomatta - vaikka sillä verukkein, että perherauha säilyy varmemmin ;) Tästä illasta voisin kuitenkin sanoa sanasen. Aiomme viettää vielä tulevalla viikolla pikkujouluja isäntäperheenikin kanssa. Vanhemmat halusivat antaa kuitenkin joululahjansa jo nyt, siltä varalta, että haluaisin vaihtaa sen mieluummin toisenlaiseen (ja täten minulla olisi siis aikaa tehdä se ennen lomalle lähtöäni, sillä tämän lahjani tuon varmaan jo joululomalle lähtiessäni täältä pois). Kuvan töllöttäessä tuossa vieressä ehkä jo arvaatte, mitä sain. Sain sen, mitä olin itsekin jo hieman pohdiskellut, että josko hankkisin. Sain fondue-padan! Nyt voin nauttia siitä herkusta vielä palattuanikin Suomeen ja ehkäpä antaa siitä kokemuksen palasen myös teille. Wou. Olen tällä hetkellä tosi onnellinen ja iloinen. Täältä on löydettävissä jos minkälaista/väristä/kokoista fondue pataa, mutta vaikka keltainen ei olekaan keräämäni astiaston väri eikä minulla muutenkaan ole paljoa keltaista, niin tämän aion silti pitää enkä vaihtaa sitä mihinkään. Onhan siinä sitten kuitenkin yksi muisto lisää ja muutenkin... Pidän vain tuosta padasta jo nyt, vaikka en olekaan omistanut sitä kuin vasta vajaan parin tunnin ajan.

Mutta tällaista tänne tällä erää. Taisi tulla taas kirjoitettua aika pitkästi, mutta koittakaa kestää ;) Tai olkaa pikemminkin onnellisia, sillä voi olla, että kun arki taas joululoman jälkeen koittaa, kirjoittamisvauhtinikin taas harventuu :)

Viikon päästä tähän aikaan minun pitäisikin olla jo laskeutunut juuri Tikkakosken lentokentälle, jos kaikki menee aikataulujen mukaan. Huoh. Enää viikko ja olen kotona. (Vaikka missäs minä nyt olen???)

à bientôt