..ainakin tämän viikon osalta. Ann-Marie ja Nicolas palaavat huomenna ja tuntuu kyllä hyvältä. Mamienkin kanssa aika on kyllä vierähtänyt ihan hyvin yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta. Onhan kommunikointi toki ottanut oman aikansa ja niin... No, asiat eivät silti ole aina tulleet ymmärretyiksi. Eilen esimerkiksi kysyin englanniksi (ranskaksi kun en osannut), että onko Anita syönyt iltaruoan. Tein kysymyksestä niin yksinkertaisen kuin osasin ja sanoin sen hitaasti, sain vastauksen "joo, kyllä". Hetkeä myöhemmin tajusin, että kysymykseni oli ymmärretty olisiko Anitan ruoka-aika nyt. Että näin, pieniä mutkia aina välillä matkassa, mutta kaikki hyvin ja vanhemmat voivat ainakin minun puolestani palata.
Kulunut viikko onkin tällä hetkellä varmaan ensimmäinen täällä oloni aikana, kun useista kielivaihtoehdoista olen puhunut äidinkieltäni kaikkein vähiten. Se ei tarkoita, ettenkö sitä silti olisi puhunut, olen toki ja päivittäin, mutta paljonpaljon vähemmän kuin normaalisti. Eihän minulla ole lapsia lukuunottamatta ollut kotona suomenkielistä seuraa (ja lapsetkin ovat niin innoissaan mamien täällä olosta, että ranskaksi menee..). Seuraavaksi vähiten olen suomenkielen jälkeen käyttänyt tällä viikolla englantia, mitä sitä yleensä käytän suomen jälkeen eniten täällä ja uskokaa tai älkää, mutta eniten olen käyttänyt ranskaa kuin mitä vielä kertaakaan tähän asti aikaisemmin. Okei, myönnettäköön, että se ei tarkoita, että osaisin ranskaa. Oikeastaan minulle kaikki asiat ovat olleet "oui,oui" (=kyllä,kyllä) tai "ca va bien" (=kaikki hyvin/hyvää kuuluu) ja no.. Aikakäsitteitä ja numeroitakin olen saanut hyödyntää ja ehkä jotain muutakin, mikä ei nyt juuri nouse mieleen.
Vaikka olenkin onnellinen kuluneesta, hieman etukäteen jännittämästäni viikosta kaiken kielisotkun keskellä, niin vähintään yhtä onnellinen olen arjen palautumisesta uomiinsa. Ranskaa tosin oppisin paremmin ehkä tällä tavalla päivittäin kuultuna ja "pakotettuna" kuulemaan ja käyttämään, mutta toisaalta... Tällä viikolla olen ehtinyt jo myös hieman kokea yksinäisyyttä kotona, kun ei ole ollut sitä kieltä, mitä ymmärtäisi ja millä saisi toisetkin ymmärtämään, jotta voisi keskustella. Kielipääni on myös nyt jotenkin entistä enemmän sekaisin. Jotenkin sellainen automaatio oli jo löytynyt, että tietty ihminen kun puhui, niin osasin puhuin hänelle aina tiettyä kieltä: esim. Nicolakselle englantia, Ann-Marielle suomea, "ulkopuolisille" ranskaa se vähä mitä osaan jne. Nicolas soitti tänään ja satuin vastaamaan puhelimeen ja vaikka hän puhui suomeksi ja englanniksi, minä vastasin ranskaksi niin pitkälle kuin osasin. Kielipäätä on sotkenut myös se, että kielitunneilla perjantai-aamuisin olen tottunut puhumaan au-pair/kielikurssi kavereiden kanssa englantia. Tänään olin kielitunnilla kuitenkin tekemisissä parin ruotsalais-tytön kanssa ja pääsinpä kaivamaan muististani sitten vielä ruotsinkielen taitojanikin...
Että niin. Olen kuulema joskus puhunut joidenkin mukaan unissani, nyt voisi olla jo melkoisen mielenkiintoista kuunneltavaa, jos unissani sattuisin puhumaan. En tiedä enää hereillä ollessakaan oikein, millä kielellä sitä sanoisi ja välillä ei vain edes muista jotain sanaa sillä kielellä kuin haluaisi. Samaan lauseeseen voi myös tulla useampaa kieltä ja etenkin tällä viikolla sitä on jo pakosti pitänyt käyttää samassa lauseessa vähintään kahta kieltä, kun mamit eivät osaa englantia sen paremmin kuin minä ranskaa, joten olen sitten antanut kaiken ranskan kielen taidoistani ja loput selvittänyt englanniksi.
Tämmöistä siis tällä erää. Täällä on yksi väsynyt suomalainen au-pair, joka kaipaa erityisesti suomalaisia ystäviään, saunaa ja... montaa muutakin asiaa. Mutta ei ole enää kuin kuukausi ja 4 päivää, kun on aika pakata laukku ja lähteä 10 päivän lomalle. Sitä ja seuraavaa kirjoituskertaa odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti