Heipparallaa jälleen täältä kaukaa! Viikko on vierähtänyt jälleen. Täytyy myöntää, että arjen taas alettua Akselin kahden viikon loman jälkeen, on elämä tuntunut hieman rankahkoltakin tällä viikolla, ainakin joinain päivinä. Hengissä kuitenkin yhä ollaan ja positiiviseen puoleen on tällä viikolla kuulunut lumi ja elokuvat.
Kotimme tien puoleisista ikkunoista näkee Juraa pitkin kohoavaa metsää, joka sai tämän viikon puolessa välissä valkoisen lumipeitteen, kuten kuvasta huomata saattaa. Joskin hieman epäselkeästä säästä johtuen en ole ihan varma, yhäkö lumi peittää noita puita vai joko se on taas sulanut. Näin paljoa ei kuitenkaan vielä aikaimmin kertaakaan ole lunta minun täällä ollessa satanut. Nyt vain odotan, josko lumi peittäisi verhollaan vielä lähemminkin tämän hetkistä kotiani.
Kuten mainituksi tuli, toinen positiivinen seikka viikossa on ollut tosiaan elokuvat. Au-pairien link-iltojen (to-illat) puitteissa meille oli järjestetty elokuva-viikonloppu Peillonnex:ssa, vuokratussa isossa omakotitalossa. Talo oli aivan mahtava ja viikonloppu muutenkin erittäin onnistunut. Peillonnex sijaitsee lähellä Sveitsin ja Ranskan rajaa, joten matkoihinkaan ei tuhrautunut täältä enempää aikaa kuin tunti, siten ehdimme siis hyvin kaiken, vaikka lähdimme vasta lauantai-aamuna ja palasimme tänä (sunnuntai)-iltana. 4 elokuvaa tuli katsottua, kaikki englanniksi, mutta ei-englantia äidinkielenään puhuvia ajateltiin lämmöllä ja heidän avuksensa elokuviin laitettiin hyvän äänitason lisäksi englannin kielinen tekstitys, mikä kyllä ainakin itseäni auttoi huomattavasti pysymään elokuvassa mukana. Katsomamme elokuvat olivat siis (en tiedä nyt sitten, jos näille on olemassa jotkut suomalaiset nimet): Dan in real life, The Village, The gods must be crazy ja Simon Birch. Oma suosikkini viikonlopun leffoista oli viimeisin, joskin ensimmäinenkin oli ihan ok. The village:sta en pitänyt, ehkä siksikin, että siinä sanasto oli vaikeinta itseni ymmärtää ja elokuva oli mielestäni muutenkin ehkä aavistuksen pelottava ja pelottavampi sitten totta kai, kun kaikkea ei edes ihan ymmärtänyt. The gods must be crazy oli myös ihan ok, mutta pitkä enkä ehkä täysin päässyt ideasta kiinni tai sitten se vain ei yksinkertaisuudessaan ollut pätkääkään elokuva makuuni. Myönnettäköön, että tuo elokuva (The gods must be crazy) oli viikonlopun elokuvista ainoa, jonka aikana olin nukahtaa - enkä vannomaan mene, ettenkö torkkuja olisi ottanutkin ;)
Että näin. Elokuvien katsomisen lisäksi keskustelimme niiden tuomista ajatuksista, reaktioista, tunteista ja siitä, mitä ehkä voisimme oppia niistä, olimmeko samaistuneet johonkin roolihenkilöön jne. Lisäksi laitoimme yhdessä ruokaa. Täytyy sanoa, että syötyä tuli ja hyvin. Ranskalaiseen tyyliin meillä oli ruoan kanssa juustoja ja viiniä. Jälkkäritkin oli Becky laittanut ja ruokapuolessa ei yksinkertaisesti ollut valittamista pätkääkään. Tänä aamuna saimme kokea myös amerikkalaisen aamupalan paistettuine pekoneineen, kanamunien kera ja pannukakut totta kai vaahterasiirapilla. Ihan hyvää oli, joskaan ei nyt ihan tuommoinen satsi itselleni niin helposti heti aamusta maistu, mutta onpahan koettu nyt sekin. Täytyy myös sanoa, että käyttöömme vuokrattu talokin oli aivan mahtava: makuuhuoneita (tilavia sellaisia) oli niin, että valinnanvaraa jopa jäi, talossa oli 4 kerrosta, 2 isoa keittiötä + 1 pieni, suihkuja ja vessoja niin paljon, että en edes laskenut, ruokasaleja 2 ja kotiteatteri isolla valkokankaalla ja laadukkailla kajareilla. Sanoisin, että hotellitasolla olimme viikonlopun kaiken, paitsi hinnan suhteen (hinta ei ollut paha).
Nyt on kuitenkin aika taas sulkea kone, lähteä nukkumaan ja katsomaan, mitä tuleva viikko tuo tullessaan. Ainakin ensi lauantaina kohdallani tulee alkamaan "ranskan intensiivikurssi" ranskalaisen isoäidin ja tädin saapuessa tänne avukseni, kun A-M ja Nicolas lähtevät viikon lomalle kahdestaan. Mutta siitä enemmän sittemmin.
Palailemisiin ja se on marraskuu alkanut, ensi kuussa jo näen ainakin osan teistä, ystävät. Sitä edelleen odotellessa seuraavaan blogitukseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti