Yö tuli siis "unikaveristamme" johtuen nukuttua vähän levottomasti. Nousemme jo puoli seitsemän maissa ja tänä aamuna olemme jotenkin erityisen ripeitä tai sitten vain riittävän rutinoituneita retkitoimiin, mutta olemme jo 8.40 valmiita jatkamaan matkaa (muina päivinä olemme lähteneet 9.30-10 välillä).
Jo aamun pakkailuja tehdessä keskustelemme ja pohdimme iskän kanssa, että matkaa on enää 15 km. Seuraavaksi yöksi ja päiväksi on luvattu pilvistä. Alkuperäinen suunnitelmamme viettää yö Rukan päällä ja ihastella mahdollisia revontulia ei siis kelin puolesta näyttäisi tarjoavan revontuli-esitystä, joten tuumimme, että jos vain reippailisimme Rukalle ja autolle ja hurauttaisimme jo tänään kotiin. Tähän ratkaisuun päädytään.
15 km ei ole paljon, ainakaan kun takana on jo 67km +Kanjonin kurkkaus ekstra-lenkkiä. Iskälläkin 41 vuotta edellisestä Karhunkierros-vaelluksesta on kuitenkin kullannut muistoja eikä kumpikaan tiennyt tai muistanut, kuinka mäkistä loppumatka on. Nousemme ja laskemme vaaroja ja rinteitä vuoronperään, välillä rappuja pitkin, välillä ilman. Aurinko paistaa ja maisemat ovat upeita. Hiki virtaa. Torstai-iltaan, neljännen matkapäivän maastokin verrattuna kulku on kuitenkin kohtuu helppoa. Onhan ylämäet raskaita eikä alamäetkään helppoja, mutta... Tuumimme iskän kanssa, Että silti mieluummin tämä kuin torstainen.
Valtavaaran päällä on päivätupa. Matkaa sieltä Rukalle on 3,7km. Pidämme tauon, valokuvaamme ja vaihdamme taas muutaman sanasen paikalle sattuneiden parin päivävaeltajan kanssa. Olen säästellyt suklaalevyä "tiukan paikan varalta" ja nyt päätän, että tiukat paikat on ohitettu ja syön viimeiset pari riviä suklaastani. Sitten loppurutistus vaellusta. Kilometrejä reitin varrella osoittamaan on laitettu metalliset kyltit 1 km välein. Ne kertovat, kuinka paljon matkaa on takana ja paljonko edessä. Nyt numerot perille alkavat näyttää pieniä numeroita. Viimeinen kilometri on haastava. Pysähdymme useaan otteeseen. Mietin kulkiessa, että jos olisin tehnyt reitin päinvastaiseen suuntaan, siis Rukalta Hautajärvelle, olisinko lopettanut leikin näihin ensimmäisiin noin 10 kilometriin, jopa ensimmäiseen kilometriin. Onneksi tein reitin Hautajärveltä Rukalle. Kun jäljellä tietää olevan alle 1 km matkan, sen kulkee melkein miten vaan. Kyllä silti hiukan kadun, että tiukan hetken -suklaat pistelin jo suihini.
Sitten se koittaa. Kaiken hikoilun ja marssimisten jälkeen seisomme viimeisellä kilometri-tolpalla. Lukemat Hautajärvi 82 - Ruka 0. Me olemme Rukalla. Kello on melkein kuusi illalla. Kotiin saapuminen venyy myöhemmäksi kuin olimme ajatelleet, mut... eipä meillä ole kiire. Vieläkään. Menemme autolle, jätämme rinkat sinne. Vaihdamme vaatteet. Sitten menemme hotellin yhteydessä olevaan ravintolaan juomaan vettä. Jos se ei loppumatkasta loppunut aivan kesken, niin ei paljon muutakaan. Päätämme, että vesipullojen jälkeen ajetaan Kuusamoon ja käydään syömässä. Tapaamme Kuusamon ABC:llä vielä Porontimajoella tapaamamme saksalaismiehen. Ehdimme jutella tovin kolmisin. Sitten minun ja iskän on jatkettava matkaa.
Saavumme yöllä lähellä kolmea kotiin. Olen onnellinen tästä reissusta. Lainassamme ollut kaasukeitin ei palautunut samassa kunnossa takaisin kuin sen saadessamme, se harmittaa. Auton vara-avain hukkui. Trangian kansi katosi. Kaaduin ja satutin hieman jalkaani/polveani. Silti. Silti vastasin jo ensimmäiselle kysyjälle "lähtisitkö uudestaan?" Lähtisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti