Jälleen viikonloppu! Ihan kuin se vasta juuri olisi ollut. Tällä viikolla on ehtinyt olla paljon kaikenlaista menoa ja vipinää. Keskiviikkona juhlittiin Akselin 5-vuotis -synttäreitä yhteissynttäreiden muodossa Akselin parhaan kaverin Gregoiren kanssa, joka myös täytti 5 vuotta. Ann-Marie ja Gregoiren äiti olivat varanneet Nyonista yhden tilan synttärijuhlia varten ja teemana oli naamiaiset. Päivänsankareille hankittiin varta vasten tätä tilaisuutta varten Zorro-puvut, kuten kuvasta voi havaita :) Molempien poikien kaikki luokkakaverit oli kutsuttu, joten lasten määrä nousi lähelle 30, joten voitte kuvitella, että menoa ja meininkiä riitti.
Jottei keskiviikko olisi jäänyt liian ohjelmattomaksi, synttärikestien ja pyykkien lisäksi ohjelmassamme oli myös aperitiivi kunnanjohtajan ja muiden Signyyn v.2007-2008 muuttaneiden kanssa. En ole varma, joko mainitsin tästä jotain, mutta saimme siis jokainen (Ann-Marie, Nicolas ja minä) henkilökohtaiset kutsut kunnanjohtajalta ja päätimme mennä katsomaan mistä oli kysymys. Väkeä tuossa tilaisuudessa oli n.parikymmentä ja sisään astuttua kunnanjohtaja tuli kättelemään ja esittelemään itsensä. Siinä sitten illan mittaan nautittiin kylmiä juomia (viiniä, mehua, vettä) kera erilaisten pienten suolaisten naposteltavien, kuten lohileipien kera. Napostelemisen ohessa oli sitten vapaata jutustelua ja myös kylän johtaja sekä pappi pitivät pienen "tervetuliais-puheen". Mukavaa oli, vaikka paljon en ymmärtänyt ja juttukaverit olivat vähässä. Sen kuitenkin ymmärsin, että perinteestä oli kysymys ja näin tässä kylässä oli toimittu uusien asukkaiden suhteen jo monta vuotta. Ihmettelen kyllä silti yhä, että minäkin sain kutsun, vaikka kunnassa tiedetään minun asuvan täällä vain väliaikaisesti.
Pitkän keskiviikko päivän jälkeen torstai vierähti aika rattoisasti ihan vain kotosalla ja edellispäivän touhuista toipuessa. Illalla minulla oli ilo pienryhmäillä Suomessa olevan pienryhmäni kanssa ;) Ääni saatiin kuin saatiinkin kuulumaan molemminpuolin ja niinpä taisi torstai-illasta parituntinen vierähtää rakkaiden Suomessa olevien ystävien seurassa skypessä :)
Perjantai on sitten taas oma lukunsa. Olen viime viikon alussa käymäni lääkärireissun jälkeen ollut hyvässä uskossa siihen, että nyt tauti talttuu. Toisin kuitenkin kävi. Tämän viikon aikana kurkkukipu vain paheni ja torstai-iltana en enää tiennyt, oliko kurkkuni, korvani vai kaulani kaikkein kipein, sillä koko toinen puoli kaulan/korvan ja kurkun seudusta oli todella kipeä ja nieleminenkin sattui, mutta en osannut paikantaa mitään yhtä tiettyä kipukohtaa. Koska systeemi terveydenhuollon osalta on täällä mikä on ja julkista terveydenhuoltoa ei ole, päätin, että on sama vaikka jatkan viime kertaisessa lääkärikeskuksessa käyntiä. Niinpä perjantai aamuksi sain taas Beckyn mukaani ja menimme lääkärille. Viime kertainen lääkäri ei tällä kertaa ollut töissä ja meitä yritettiin pieni hetki käännyttää tulemaan takaisin viikonlopun jälkeen, mutta Becky sanoi ettei periksi anneta, sillä tilannehan voi viikonlopun aikana vain pahentua. Niinpä saimme sitten luvan jäädä odottelemaan ja tunnin odotuksen jälkeen pääsimme viimein lääkärille.
Melko mielenkiintoiseksi kääntyi tämä reissu, sillä lääkäri ei puhunut englantia vaan solkotti hyvää vauhtia ranskaa. Epäilen hieman, ehtikö Becky kääntämään kaikkea ja luulen myös, että ehkä jotain Beckyn englannin kielisestä selostuksestakin meni minulta ohi. Oireitteni perusteella lääkäri epäili ensin virusperäistä kurkkutulehdusta ja passitti verikokeisiin. Alkuunsa lääkäri ei pitänyt tapausta kiireellisenä ja käski maanantaina tulla kuulemaan tuloksista, mutta saatettuaan minut ja Beckyn labraan, hän vaihtoi mielensä ja sanoikin, että laittaa tämän kiireellisenä, joten puolisen tuntia menee kun saamme tulokset. Tulokset tulivat ja lääkärin epäilys virustulehduksesta kaatui. Lopulta sain taas uuden reseptin samaa, viime kerralla määrättyä lääkkettä sekä lisäksi yhtä uutta, mistä en oikeastaan vieläkään ole ihan varma, onko se antibioottia vai mitä... Pitäisi ottaa ehkä itseään niskasta kiinni ja hyödyntää nettiä, jotta tietäisi, mitä suuhunsa laittaa =D
Nyt yhden lääkkeenotto kerran jäljiltä olo tosi väsynyt, vaikka nukuin pitkän yön. Väsymys on siten varmasti yksi tekijä, mikä tekee muustakin olosta hieman huonon, sillä viime viikkoina olen nukkunut paljon tavallista enemmän eikä nämä sivuvaikutuksina väsymystä lisäävät lääkkeet hevin oloa kohenna pitkän työviikon päätteeksi. Jos jotain positiivista kuitenkin etsitään, korvani ja kurkkuni on ehkä pari milliä paremmassa kunnossa kuin mitä vähään aikaan. Ei ne terveiltä vielä tunnu, mutta paljon paremmilta. Eilinen lääkäri määräsi minut seurantaan tämän pitkittyneen ja jatkuvaa lämpöilyä sisältävän taudin vuoksi ja keskiviikkona odottaa kontrolli viime viikkoiselle lääkärille. En ole myöskään varma, mutta mikäli oikein ymmärsin, silloin otettaisiin ehkä jälleen myös uudet verikokeet. Elättelen kovasti toiveita, että tuo reissu voisi olla viimeinen lääkärireissu Sveitsin maalla.
Kaikesta sairasteluista huolimatta aurinkoisin ja lämpimin terveisin yksi au-pairi Sveitsin maalta...
à bientôt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti