22.3.: Jäi mainitsematta, että Nicolaksen kummipoika tyttöystävänsä kanssa tulivat perjantaina (20.pv) tänne Ranskasta viikonlopun viettoon. He eivät ole mua kuin 2-3 vuotta vanhempia. Kovin vähän he vain puhuvat englantia, mutta lähdemme silti he, minä, Nicolas ja Aksel pulkkamäkeen La Givrineen, tuonne n.puolen tunnin ajomatkan päähän. Lämpömittari osoittaa ulkolämpötilaksi 18 astetta, me hullut emme osaa nauttia siitä vaan pakko on pukea toppavaatteet päälle ja päästä lumien keskelle =D Joskaan ei lumienkaan keskellä kylmä ole, plussan puolella taidettiin olla sielläkin, joskin ehkä vain pari kolme astetta. Hauskaa on ja jossain vaiheessa seuraamme liittyy myös isäntäperheeni hyvä ystävä Olivier. Ennen kotiinlähtöä on otettava lumisota matsi: minä, Gion (en ole varma kirjoitustavasta) ja Sabrina vastaan Aksel, Nicolas ja Olivier. Mukavaa edelleen, pari mojovaa osumaahan ja pieni kipuhan kuuluu aina asiaan ;) Kotiinviemisenä märkiä hanskoja ja pipoja, roskiskuntoon lasketut pulkat ja hyvä mieli :)
23.3. Suomalaisessa kalenterissa Akseli viettää nimipäivää. Täällä olevan pikkuherran nimi kirjoitetaan ilman i:tä, mutta... Emme paneudu pikkuseikkoihin vaan päätämme juhlistaa Akselin nimipäivää unelmatortun muodossa. Ensimmäistä kertaa elämässä teen voista ja tomusokerista creemi-täytteen. Unelmatortusta tulee todellakin unelmaa ja voisimme syödä sitä vaikka kuinka...
24.3. Ei ole mitään ihmeempää sanottavaa. Tavallinen tiistai-päivä. Aksel on niin aamu- kuin iltapäivän koulussa, minä ison osan päivää Anitan kanssa kahden kotona. Ai niin, yksi tärkeä asia on: kuume on laskusuunnassa! Seitsemän viikon sairastelun jälkeen onkin jo korkea aika ;)
25.3. Tähän astisen viikon ehdottomasti paras päivä! Olen aamusta alkaen todella pirteä, nukuin yöni hyvin ja niin... Olen vain hyvällä tuulella. Akselilla ei ole koulua kuten ei yleensäkään keskiviikkoisin ja päätämme Ann-Marien kanssa ottaa lapset ja lähteä kaupungille. Palautamme viikonloppuna ostamani kengät, jotka osottautuvat laadullisesti kyseenalaisiksi. En saa rahoja seteleinä takaisin, olisi pitänyt kuulema olla kenkälaatikko mukana (minä jätin sen ostaessani myymälään). Saan kuitenkin kenkien arvoisen lahjakortin. Kiertelemme kaupungilla ja yhdestä kenkäliikkeestä löydän itselleni laadukkaamman oloiset kengät kuin nuo juuri palautetut. Jalkaankin kengät istuvat kuin unelma. Lopetan pohtimisen, oliko äskeisten kenkien palauttaminen hyvä idea (kun eivät ne kalliit olleet, joten olisiko laadulla sitten niin ollut väliä...)
Iltapäivällä Akselilla on jalkapallo-harrastus. Jään kotiin päiväunille nukahtavan Anitan kanssa ja Anitan nukkuessa jatkan aamulla aloittamaani pyykkipäivää ja kokkaan iltaruoaksi paistoa vaille valmiiksi lasagnen. Alkuillasta suuntaan takaisin Nyoniin, jossa minulla on viime perjantaina määrätty kontrolli-aika lääkärille. Lääkäri on tunnin myöhässä, mutta kulutan odotusaikaa mukaan opiskelemalla lyhyttä kielioppia, entisiltä hoitolapsi-perheeltäni saamalla ranska-suomi sanakirjalla. Päästessäni viimein vastaanotolle kerron positiiviset uutiset: ei kuumetta pariin päivään, kurkku lähes terve, nenäkään ei juuri vuoda ja väsymys on oikeastaan ainoa, mikä vaivaa. Yhdeksäntunnin yöunet ja monena päivänä pienet päikkärit riittävät juuri ja juuri jaksamaan aamusta iltaan. Monenlaisten kysymysten jälkeen lääkäri päättää ettei uutta kontrollia enää tarvita, paitsi jos oireet tulevat uudestaan eikä allergialääke tehoa tai jos väsymys jatkuu vielä seuraavan kuukauden. Lähden hyvillä mielin kotiin: Tunnen oloni jotakuinkin terveeksi ja selviydyin lääkärireissusta yksin! Ilmottautumisluukulla osasin juuri ja juuri sanoa ranskaksi, että minulla on lääkärille aika. Lääkärin kanssa selvisin englannilla :)
Joko muuten kerroin ihmetyksestäni, kuinka lääkärit selviävät täällä ilman tietokonetta työhuoneessaan! Mutta niin on... Tälläkin kertaa lääkärillä oli hänen itsensä pari viikkoa sitten käsin kirjoittamat paperit sekä viime viikkoisen lääkärin (käsin) kirjoittamat paperit. Ihmettelen, mutta ei kai siinä mitään vikaa, jos homma toimii.
Toinen ihmetyksen aihe on puhetapa: Kuten olen sanonut, täällä ihmiset yleisesti ottaen ovat hyvin ystävällisiä. Lääkärissä käydessä se kuitenkin jotenkin korostuu. Lääkäri kutsuu sisälle "madame/monsieur" ja sukunimi. Kuulisittepa muuten, miten he vääntävät minun nimeni. En osaa toistaa sitä, mutta etenkin viime kerralla nousin kyllä vähän varoen ylös kun en ollut varma, minunko nimeni se todella oli =D Noiden "titteleiden" käytön lisäksi lääkärit kuluttavat paljon enemmän aikaa potilasta kohden kuin Suomessa ja kyselevät moneen kertaan, onko jotain kysyttävää. Välillä epäilen, osaanko vastata aina asiaan kuuluvalla kohteliaisuudella, sanoja "merci/merci beaucoup/pardon" jne. kun viljellään enemmän kuin paljon...
Bisous et à bientôt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti