Se on päällimmäisenä, mitä tulee mieleen kuulumisista täällä. Töitä ei ole ollut tavallista enempää, ehkä päinvastoin tavallista vähemmän, mutta silti... väsyttää. Johtuneeko tästä harmaasta säästä, mikä täällä on viimeiset viikon päivät (tätä päivää kuitenkin lukuunottamatta) vallinnut. Viikonlopun aikana sää harmaantui entisestään ja tämän viikon tämän päivän iltapäivään asti elimme pilvessä ;) Täällä oli sakeaa ja utuista ihan todenteolla ja esimerkiksi eilen illalla lenkillä käydessäni ei eteenpäin nähnyt kovinkaan pitkälle. Talvi täällä onkin ehkä yksi niistä asioista, mistä on vaikeinta täällä nauttia. Kuten mainituksi on tullut, tähän kylään ei yleensä sada lunta. Siihen on uskottu kai niin paljon, että kun lunta tulikin muutama sentti, sen jälkeen loskaa ja taas pakkasta, niin.. Tiedätte: tulee liukasta. Mutta kun täällä "ei sada lunta", niin eihän täällä voi tulla loskaa, vielä vähemmän sitten liukasta, joten minkään sortin hiekoitusvehkeitä täällä ei ole nähty. Jalkakäytävät ovat olleet jäätyneistä sohjoläjistä muhkuraiset ja yksinkertaisesti liikkuminen on ollut hankalaa. Vietän Anitan kanssa usein kahdestaan aikaa ja joskus menemme ulos, nyt se on kuitenkin ollut hankalaa, sillä kärryjen kanssa noissa muhkura kasoissa ei yksinkertaisesti voi liikkua. Yritetty on. Yksinäänkin se on jo hieman seikkailua, etenkin kun lenkkini ajoittuu pimentyneeseen iltaan ja valaistus on vähäistä jalankulku reiteillä.. Useampi lipsu on tullut otettua.
Hmm. Tarkoitukseni ei ollut tehdä tästä mitään valituskirjelmää, mutta rehellinen ollakseni, on tunnustettava, että turhautuneeksi täällä aika ajoin tulee, etenkin kelin takia. Mutta positiivisempiin asioihin.
Olin viime sunnuntaina Anitan vahtina muutaman tunnin ja sen kunniaksi vapauduin maanantaina sitten paria tuntia ennen tavallista aikaa päivän töistä. Niinpä sitten päätin lähteä Nyoniin. Ensimmäinen kerta, kun tavallisena arkipäivänä lähden Nyoniin yksin ja omaa aikaa viettämään. Kiersin hieman alennusmyyntejä, jos olisi sattunut kävelykengät löytymään, vanhojen ja lähes puhki kuluneiden tilalle. Ei kuitenkaan löytynyt. Kivan muisti-/päiväkirjan kyllä löysin ja Le Petit Prince (=Pikku Prinssi) -kirjepaperia. Ennen lähtöäni takaisin kotiin kävin La Combe -ostoskeskuksessa kaakaolla kakkupalan kera ja siinä ohessa kirjoittelin kirjettä. Yhteensä kaupungilla vierähti pari tuntia aikaa ja vaikka sinällään mitään ihmeempää en tehnytkään, tuntui tuo reissu jotenkin virkistävältä ja oli mukava palata kotiin. Joskin... Tulin kotiin ja söimme jotakuinkin saman tien, kunnes lähdin takaisin Nyoniin, au-pairien CrossLink iltaan.
Tuo ilta oli ensimmäinen C-L -ilta tänä vuonna ja meillä oli oikein mukavaa. Söimme vaihteeksi Beckyn kokkaamaa kakkua, keskustelimme mitä kukin oli joululomallaan kokenut jne. Tiivistetysti voisi sanoa, että otimme rennosti :)
Näin siis täällä. Nicolas lähti maanantaina työmatkalle Johannesburgiin. Aika on vierähtänyt nopeasti ja huomenaamuna hänen pitäisi jo palata. Akselilla tulee olemaan onnen päivä, sillä hän jo eilen katseli haikeana keittiön ikkunasta ja totesi mulle kun olin iltaruokaa laittamassa, että "Anna, katson tässä vain, jos näkisin iskän lentokoneen".
Nyt lopettelen. À bientôt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti