Puoliväli viikkoa

Tekemisen puutteesta johtuen tai... siis tekemistähän on aina, mut tähdellisemmän tekemisen puutteessa ajattelin nyt naputella tänne.

On siis taas keskiviikko, vaikka en ihan ymmärräkään kuinka se on mahdollista. Aika näköjään juoksee eteenpäin, vaikkei olisikaan mitään ihmeellisempää. Maanantait ja tiistait tosin ovat täällä poikkeuksia lukuunottamatta todella rentoja. Vien Akselin aamuisin kouluun ja sitten vain hengailemme kotona Anitan ja välillä myös Ann-Marien kanssa. Se on kivaa. Joskin tällä viikolla on kyllä myönnettävä, että maanantai lähenteli jo tylsistymisen rajoja. Tätähän ei tietysti pitäisi kai sanoa ääneen, mutta niin vain oli. En silti tarkoita, että se olisi huono asia - ainakaan niin kauan kun siitä ei tule päivittäistä.

Eilen tiistaina oli jo hieman aktiivisempi päivä, mutta ei mitenkään rankka kuitenkaan. Itseasiassa kulutin paljon aikaa kokkaamiseen, sillä valmistin lohilaatikkoa, josta tuli kyllä lähes menestys! En ollut aikaisemmin moista tehnyt ja netistä kävin vain pikapikaa jonkun reseptin hakemassa, mutta lopputulos oli herkullinen. Jälkiruoaksi tein sitten Ann-Marien antamalla reseptillä brownieta. Siitäkin tuli enemmän kuin hyvää ja resepti pääsikin "matkapäiväkirjani" yhdelle sivulle, jotta se sitten joskus kulkeutuisi mukanani Suomeen.

Ai niin. Sosiaalisesta elämänpuolesta voisi taas mainita sanasen. Maanantain CrossLink illassa olen tutustunut yhteen saksalaiseen Saloméen ja tämän viikon maanantaina sovimme sitten, kun hänellä oli tämä viikko rennompaa töistään, että hän voisi tulla käymään. Niinpä hän eilen illalla sitten tuli tänne luokseni ja meillä oli oikein mukavaa. Olen tavannut monia mukavia ihmisiä täällä, mutta jotenkin koen, että Salomén kanssa sympatiamme kohtasivat paremmin kuin vielä tähän asti kenenkään muun kanssa. Jotenkin rohkaisevaa oli myös se, että Salomé haki englannin kielen sanoja jotakuinkin yhtä paljon kuin minäkin ja välillä emme kumpikaan tienneet sanoja, joten selitimme vain ja keskustelu saattoi päättyä "joo, tiedän mitä tarkoitat, mutta en englanniksi". Ranskaa Salomé puhuu paljon paremmin kuin minä, mutta onkin opiskellut sitä jo monta vuotta. Mutta niin. Jotenkin tällä hetkellä on todella kiitollinen olo eilis-illasta ja Salomésta. Toivon ja hieman epäilenkin, että meistä voi tulla vielä todella hyvät ystävät. Ainut harmillinen seikka on, että Salomé lähtee jo parin kuukauden päästä takaisin Saksaan, joskin molempien haave on päästä joskus näkemään toisiamme Suomessa sekä myös Saksassa. Mutta niin. Salomén kaltaista piristystä kaipasin. On jokseenkin ollut turhauttavaa, kun ei ole vielä osunut sellaista "sympatiamme kohtaavat ihan oikeasti" kaveria. Mukavia tyttöjä olen tavannut täällä monia ja useamman kanssa viettänyt aikaa, mutta... Se on vain niin eriasia vain hengailla tai saada joskus puhua jotain enemmänkin. Salomé oli ensimmäinen, jonka kanssa täällä puhuin jotain pikkaisenkin syvällisempää ja sellaista juttukaveria täällä on kaivannut - kaiken lisäksi tarve osottautui molemminpuoleiseksi kun eilen juttelimme.

Tällaista täällä, viikon puolivälissä. Aurinko paistaa ulkona pitkästä aikaa. Lumi on sulanut jo pois ja jäätiköt myös, mutta aurinko on tervetullutta piristystä monen sateisen ja harmaan päivän jälkeen.

à bientôt