Kuukausi ja viisi päivää sitten jalkani koskettivat jälleen armasta synnyinmaata. Tiedäpä sitten, lukeeko tätä vielä joku, mutta päätin nyt silti sanasen kirjoittaa.
Tämä viimeinen kuukausi on mennyt vauhdilla. Valokuvia on tullut selailtua moneen kertaan, onhan niitä moni halunnut nähdä selityksienkin kera. Lähdön kynnyksellä vastausta vaille olleet kysymykset ovat saaneet vastauksensa, ainakin suurimmaksi osaksi. Ranskan kieli on alkanut vaipua unholaan, joskin kyllä joitakin sanoja vielä palautuu mieleen, jos esim. tv-sarjasta sattuu kieltä kuulemaan. Enkkua olen saanut käyttää täälläkin niin livenä kuin sähköisissä viesteissä, joita on tullut naputeltua au-pair ystäville vähän ympäri maailman.
Kaksi päivää ja ystäväni Elina suuntaa samoille maille kuin mistä minä juuri palasin. Toivonpa, että hänen reissustaan voisi tulla yhtä antoisa ja mukava ja sairastelua olisi rutkasti vähemmän kuin minulla.
Mitä minun elämääni... Se kuljettaa tätä tyttöä jälleen etelämmäksi synnyinseudusta. Tällä kertaa pakataan enemmänkin kuin vain parikymmentä kiloa matkalaukkuun. Kilomääristä en tiedä, mutta paljon tavaraa odottaa huoneessani ja osittain kotini eteisessä lähtöä. Minä muutan Turkuun! Kanssakuulijoiden ilmeet ja kommentit olisivat viime aikoina osittain olleet tallentamisen arvoisia kun olen kertonut suunnitelmista alkavaa lukuvuotta varten. Kaikista, osin ehkä vähän kiusoittelevistakin nauruista ja kommenteista huolimatta minusta nyt kuitenkin tulee turkulainen eikä sille kukaan mitään voi. Kieleni aion silti säilyttää ja parhaani tehdä, ettei turkkusen murre meikäläiseen tarttuisi.
Näin siis. Arki asettuu uomiinsa enemmän ja enemmän. Sveitsi-vuosi ei unohdu vaan se kulkee mukanani minne sitten milloinkin suuntailen.
1 kommentti:
Se oli hyvä päätös hyvälle blogille. :)
-Katri
Lähetä kommentti