Lista ei lopu lyhyeen, mutta kaikkea ei saa sanotuksi. Tässä se kuitenkin oli: 11 au-pair kuukautta Signyssä, pienessä kylässä Geneven lähellä. Laukut on pakattu ja tavaraa on enemmän kuin laki sallii. Pienen toiveen nostan, ettei käsimatkatavaroista ala kukaan valittamaan... Näin on menty ennenkin, mutta... omistan siinäkin sääntöjä enemmän tavaraa.
Huoneeni ammottaa tyhjyyttä. Sama meinaa vallata mielen. Akselin mielestä en ollut niin kovin kauan (syksyllä tullessani sanoin olevani pitkään). Perheen mielestä olisi toisaalla ollut kiva jatkaa näinkin - vastahan me ollaan kunnolla tutustuttu. No...
Huomenna ehkä itketään. Sellaista on ollut viime viikkoina ilmassa ja perhettänikin tuntien... Aamusta tulee ehkä hitusen rankka. Koko päivästä. Oman näkemykseni mukaan oli helpompaa lähteä (vaikkei sekään helppoa joka hetki ollut) kuin palata. Nyt minä kuitenkin palaan. Käsittämättä itsekään täysin olleeni poissa 11 kuukautta. Tietämättä, mitä syksy tuo tullessaan.
Kiitän blogiani seuranneita ja/tai muuten matkassani "hengessä" mukana olleita. Olisi hienoa kirjoittaa Suomessa vielä joku viimeinen päätös tälle kaikelle, mutta epäilen, koska siihen löytyy aikaa... Mutta Sveitsi hiljenee. On aika painaa pää viimeistä kertaa täällä tyynyyn, herätä aamulla, ottaa laukku ja mennä.
Nähdään pian!
"Lähtiessä on aina kiire, askel hidastuu vasta paljon sen jälkeen.
Ovella tietää vain, että pitää mennä.
On katsonut juuri kelloa ja nähnyt, että monta minuuttia ei ole aikaa ennen kuin bussi tulee, juna lähtee, hakijan auto on talon edessä.
Onko sulla kaikki, kysytään ovella.
Onko mulla?"
-Kaisa Raittila-
Ovella tietää vain, että pitää mennä.
On katsonut juuri kelloa ja nähnyt, että monta minuuttia ei ole aikaa ennen kuin bussi tulee, juna lähtee, hakijan auto on talon edessä.
Onko sulla kaikki, kysytään ovella.
Onko mulla?"
-Kaisa Raittila-
+065b.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti