..tai sitten ei. Viime sunnuntaina lähdimme käymään Yvoiressa, Ranskan puolella. Menimme autolla ensin Nyoniin ja sieltä laivabussilla n.20 minuutin matkan Yvoireen, joka oli pieni, kaunis, keskiaikaistyylinen kaupunki. Kävelimme siellä ympäriinsä reilun tunnin, söimme täytettyjä patonkeja ja palasimme kotiin. Sää oli todella kaunis ja meillä oli muutenkin mukavaa.
Maanantai poikkesi rutiineista sillä, etten mennyt au-pairien CrossLink -iltaan. Olin jotenkin väsähtänyt ja tuntui mukavalta ajatukselta jäädä kotiin "laiskottelemaan". Niin tein. Otin meneillään olevan kirjan kouraan, lueskelin ja vain olin :) Leppoisaa.
Jotain erilaisempaakin tähän viikkoon on kuitenkin sisältynyt. Nicolas lähti keskiviikkona työmatkalle Aasiaan ja niinpä minä ja A-M olemme sitten hoitaneet kotia ja lapsia yhdessä ja työpäiväni ovat olleet ehkä hieman tavallista pidempiä. Torstaina kävin kylläkin au-pair treffeillä Nyonissa, olihan kuukauden 2. torstai. Joskin ilta oli hieman pettymys, meillä oli nimittäin ensiapua! Ensiavussa ei sinällään mitään pahaa, mutta... Olisittepa nähneet sen vauhdin, millä asioissa edettiin. Tasan tunti ja olimme läpikäyneet kaiken! Kaiken mahdollisen, mitä lasten kanssa voi sattua, palovammat, tukehtumiset, myrkytykset ja elvytykset. Mitä nyt voi vaan olla. Pahinta oli ehkä se, että touhua ei havainnollistettu lainkaan, etenemistahti oli aika nopea ja puhe englanniksi, mikä ei todellakaan ollut suurimman osan äidinkieli. Pahoin siis pelkään, kuinka paljon ja kuinka moni todella oppi asioista niin, että pystyy tilanteen tullen todella toimimaan... Tai olenko sitten vain tottunut liian hyvään... Miten vain, mutta hieman nousi kaipuu perjantaisiin ea-harjoituksiin Vaajakoskelle...
Nicolaksen matkalla olosta huolimatta olemme selvinneet hengissä ja meillä on ollut mukavaa. Tänään mm. lähdimme ruokaostoksille koko konkkaronkka vielä iltaruoan jälkeen, kahdeksan aikaa illalla. Epäilin hieman, mitä reissusta tulee, sillä väsymys alkaa yleensä iskeä lapsiin noihin aikoihin. Kaikki meni kuitenkin enemmän kuin hyvin, känkkäränkät vältettiin ja kaikki olivat onnellisia kotiin palattuamme.
Saatuamme lapset nukkumaan, aloitimme Ann-Marien kanssa puoli viikkoa odottamamme juhlallisuudet ;) Katsoimme netin kautta "Suomen televisiota", söimme kookospalloja, suklaata ja joimme tilkan viiniä. Löhöilimme ja juttelimme niitä näitä. Ah, mitä luksusta. Kunnon tyttöjen ilta tai melkein. Suomessa olisimme kai saunoneetkin, olisimmehan?
Nicolas palaa huomenna (=lauantai) aamupäivällä kotiin. Ei siis äärimmäisen pitkä reissu, mutta toisaalta hyvä niin. Vaikka kaikki on sujunut hyvin näinkin, niin... Ihan kiva kuitenkin, että näin ei ole aina :) Nyt lienee kuitenkin aika mennä ja painaa pää tyynyyn. Olen herännyt aamulla aikaisin, olihan Akselin koulupäivä ja itsekin kävin muutaman sanan opiskelemassa taas lisää ranskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti