Ystäviä

Viime torstaina sain vastaanottaa ystäväni Matildan tänne viikonlopuksi kyläilemään Ranskan puolelta, jossa hän on myös au-pairina. Isäntäperheeni äiti antoi perjantai-iltapäivän vapaaksi, joten perjantai-iltapäivänä lähdimme viettämään aikaamme Nyoniin. Kiertelimme kauppoja, vanhaa kaupunkia ja kävimme kahvilla. Ostimmepa teen ja kaakaon seuraksi jopa pari herkullisen näköistä leivonnaista, joskin ne osottautuivat lopulta hieman pettymyksiksi.

Lauantaina nousimme reippaina tyttöinä ihmisten aikaan ylös ja suuntasimme kulkumme Geneveen, mikä sijaitsee siis n.24km kodistani. Genevessä vierähtikin sitten koko päivä. Kävimme Punaisen Ristin museossa, kävelimme niin vanhassa kuin uudemmassakin kaupunginosassa ja tulipa jotain pieniä shoppailujakin suoritettua. Illalla palasimme hieman väsyneinä, mutta tyytyväisinä takaisin. Oli muuten ensimmäinen kertani Genevessä, kun menin ns. kaupungille ja muutenkin siellä päin on tähän asti tullut liikuttua suhteellisen vähän.

Viikonloppu Matildan kanssa vierähti nopeasti, mutta itse ainakin nautin ja sain kaipaamaani seuraa, sosiaalisia suhteita kun täällä ei toistaiseksi ole vielä sen kummemmin muodostunut. Saateltuamme Matildan Nyonin juna-asemalle lähdin isäntäperheeni kanssa Ranskan puolelle, Divonnen joka sunnuntaisille markkinoille (toivottavasti muistin ja osasin kirjoittaa paikan nimen oikein). Markkinoilla tapasimme - kuten ennalta oli jo sovittu - perheeni ystäviä, jotka ovat muuttamassa Sveitsiin tai ainakin tähän lähelle tammikuussa. Kiertelimme markkinat läpi, ostimme paria erilaista juustoa, viikunoita ja sitten suuntasimmekin jo takaisin kotiin. Isäntäperheeni tuttavaperhe (jotka siis tapasimme markkinoilla) tuli tänne myös ja olivat pari yötä, lähtivät tänä aamuna.

Jottei unohdu, sunnuntaihin sisältyi Matildan lisäksi muitakin ystäviäni. Ystäväni Tytti oli kolme kuukautta Sveitsissä (pohjoisemmassa) opiskelemassa ja oli nyt suuntaamassa miehensä kanssa autoillen takaisin Suomeen. Ennen paluuta he kuitenkin halusivat ajella ympäriinsä ja alkuillasta Tytti soittikin, että lähtivät Milanosta ja voisivat tulla moikkaamaan, jos olen maisemissa. Niinpä siis vietin jonkun lähelle pari tuntia Tytin ja Juhanin seurassa Sveitsi-kodissani, mukavaa oli.

Maanantaina täällä oli alueemme kanttoonin joku juhlapäivä, emme tiedä tarkalleen mikä, mutta vastaava kuin Genevessä oli joku viikko sitten. Kanttoonin juhlapäivä merkitsi sitä, että kaupat, koulut yms. olivat täällä kaikki kiinni. Perheeni äiti antoi minulle maanantai-iltapäivänkin ja illan vapaaksi ja niinpä lähdin CrossLink (kerroin CrossLinkistä viime blogituksessa) porukan kanssa Nyoniin tarkoituksena purjehtia. Meitä oli paikalla kuitenkin sen verran monta, ettemme mahtuneet kaikki kerralla, joten jakauduimme kahtia ja ensimmäinen porukka lähti purjehtimaan toisen porukan lähtiessä kävelemään läheiselle "luontopolulle". Kävi kuitenkin niin, että tuuli voimistui aika paljon ja kun palasimme satamaan, Paul (purjehdusta ohjannut ja au-pair meetinkien yksi vetäjä) sanoi, ettei olisi turvallista enää lähteä uudelleen vesille. Kuuluin itse jälkimmäiseen porukkaan, joka oli menossa purjehtimaan, joten niinpä purjehdus jäi tällä kertaa väliin. Sen sijaan kävimme sataman kahvilassa juomassa kupit kuumaa ja jatkoimme sen jälkeen Paulin ja Beckyn kotiin. Söimme Beckyn valmistamia hampurilaisia ja makaronisalaattia ja pelailimme "apples to apples" -sanapeliä, mistä on olemassa suomenkielinenkin versio ja olen sitäkin pelannut, mutta valitettavasti en nyt muista suomenkielisen peliversion nimeä. Hauskaa kuitenkin oli ja oman jännityksensä, ehkä huvituksenkin peliin antoi se, että meitä oli mukana 3 joilla englanti ei ollut äidinkieli ja niinpä emme aina olleet ihan varmoja, mitä sanat tarkoittivat (eikä niitä pelikierroksen aikana voinut kysyä tai olisi paljastanut itsensä). Loppuillasta meillä oli vielä tavallinen CrossLink ilta ja kotiin tulin viime maanantain tapaan vasta puoli yhdentoista aikaa.

Huomaan englannin tarttuvan päähäni koko ajan paremmin ja paremmin. Eilisessä CrossLink illassa/päivässä aloin jo tuntea hitusen kodikkuutta ja saatanpa olla löytänyt pari uutta ystävää, yhden saksalaisen ja yhden amerikkalaisen. Älkää kysykö kuitenkaan nimiä, olivat vähän hankalat ;) Että näin. Yksi uusi viikko on taas alkanut ja täyttähäkää jo itseasiassa menossa. Nyt on lopeteltava ja palattava töiden pariin ts. viihdyttämään Anita vauvaa, joka on keksinyt kävelyn mutta omatasapaino ei ole vielä löytynyt, toivottavasti löytyy pian, sillä jatkuva kävelyttäminen alkaa käydä meidän aikuisten selkien päälle ;)