Naistenpäivä

Olen ollut huonohko kansainvälisissä, oikeastaan ihan kaikissa, merkkipäivissä. Oikeastaan vähän kaikissa merkkipäivissä, etenkin, jos ne ovat jollain muotoa poliittisia tai muuten yhteiskunnallisia, aatteellisia tms. taustaltaan. En ole hyvä niissä vieläkään. Minulle tärkeintä on ollut muistaa joulu, pääsiäinen ja juhannus sekä lähimpien ystävien ja perheenjäsenten syntymäpäivät.

Pientä muutosta tilanteeseen on kuitenkin havaittavissa. Onko se merkki aikuistumisesta, vanhenemisesta ja ehkä, toivottavasti, jonkinlaisesta viisastumisesta,  mutta suhtaudun nykyisin ainakin joihinkin merkkipäiviin eri tavalla kuin aiemmin. Nyt esimerkkinä tämä naistenpäivä.

Naistenpäivähän ei ole mikään historiallisesti ajatellen vielä kovinkaan vanha juttu tai mikä sitten luokitellaan vanhaksi... onhan tätä vietetty 1900-luvun alkupuolelta... YK:lla on päivään liittyen tavoitteena sukupuolten tasa-arvo 2030 mennessä. Tasa-arvo lienee se aika keskeisin teema naistenpäivän ympärillä.

Kuten sanottu, en ole aiemmin ihan hirveästi panostanut tämänkaltaisiin tai kaltaisista päivistä. Tänään olen kuitenkin pohtinut, että kyse on pohjimmiltaan hyvinkin tärkeistä asioista. Jostain syystä naiset ovat monessa maassa, kulttuurissa, tilanteessa jne. olleet se "toissijainen". Miehet on jyränneet, olleet vahvoja, kantaneet leivän kotien ruokapöytiin ja sitä rataa. Tärkeää sekin, en vähättele.  Yksineläjä-naisena huomaan usein tilanteita, kun miehelle ois kodissa tilausta. Tarkoituksena ei ole siis jyrätä miehiä, mutta.... Ei kovin kauaakaan aikaa sitten eläminen naisena yksin olisi ollut hyvinkin paljon toisenlaista kuin nyt. Ehkä siitä myös on aikojen saatossa syyllistetty,  jos nainen on yksin. Siinä on jotain vikaa. Tänä päivänä yksin eläminen naisena ei ole mitenkään ennen kuulumatonta. Suomessa. Jossain päin maailmaa kylläkin. 

Historiaa ei tarvitse mennä kovin kauas, kun naisen elämässä moni muukin asia on ollut toisin. Sata vuotta sitten meillä ei olisi ollut naista presidenttinä, tuskin johtavissa asemissa juuri muutenkaan. Koulutus ei ole ollut eikä vieläkään ole kaikkialla itsestäänselvyys. Yleensäkään työssäkäynti ei ole aina ollut naisten juttu. Naisen paikka on ollut kotona. Jossain on vieläkin. 

Listaa naisen asemasta voisi jatkaa naisen arvosta, asemasta jne., mutta en jatka. Se olisi turhaa. Tiedätte kyllä.

Tiivistetysti voi sanoa, että on arvokasta saada olla nainen Suomessa tänä päivänä. Ja on hienoa, kun ympärillä on ihmisiä, naisia ja miehiä, jotka arvostavat, välittävät, rakastavat ja sen osoittavat eritavoin. Minulla sellaisia ihmisiä on. Kauas ei tarvitse mennä, kun tiedän, että on ihmisiä, joilla tilanne on toinen. Olen onnekas. 

Onnellista naistenpäivää! 

P.s. Tämän päivän ruusukimpussa, jonka sain, oli yhdeksän ruusua. Kukkia asetellessa pohdin kullekin ruusulle naisen, joka minun elämääni on vaikuttanut. Mainitsen tähän neljä ensiksi mieleen tullutta, heille erityisen hyvää naistenpäivää  <3 div="">

1. Äiti. Ensimmäinen ja varmasti tärkein nainen, kenet olen tavannut tai kenet tapaan. Ovi on aina auki.

2. Siskoni. Emme ole tiiviisti toistemme kanssa tekemisissä, osin varmasti elämäntilanteisiin johtuen, mutta uskon ja luotan siihen, että aina voi ottaa yhteyttä. Ettei sellaista tilannetta ole, ettei voisi. Sitä kai siskous on. Kuten äidilläni, uskon, että ovi siskollakin on aina auki.

4. Mummo. Vara-äiti. Se lienee aika kuvaava sana. Kuinka monet kerrat on oltu lapsena mummon hoidossa. Mummo on mummo ja osoittanut toiminnallaan aina, että haluaa meille lapsenlapsille parasta. Oli kyse sitten vohveleista mansikkahillolla tai pintaa syvemmistä asioista. Arvostan myös sitä, että mummo on kertonut oman elämänsä erilaisista vaiheista, hyvistä ja huonoista, kahdenkesken. Minulle. Se luottamus, avoimuus ja rehellisyys on jotain, mitä todella arvostan. Syvästi.