Mikä maagisuus siinä kympissä aina on, että hehkutetaan "enää 10..." No, mutta hehkutetaan nyt.
Tässä vaiheessa jännitys alkaa vähitellen kohota. Tänään laskin (usko tai älä, mutta ekaa kertaa) lentojeni kestoa. 1,5 viikon päästä lauantaina iltapäivällä lennän 2h ja 25 minuuttia Helsingistä Istanbuliin. Siellä mulla on yhtäpitkä lennon vaihtoaika kuin mitä siihen astinen lentoaika on ollut. Sen jälkeen lähdenkin pisimmälle lennolleni, mitä vielä koskaan aikaisemmin: Istanbulista Dar Es Salaamiin lentää 7,5 tuntia! Eihän se ole mitään johonkin Amerikan lentoihin verrattuna, mutta mulle, joka olen tottunut muutaman tunnin lentoihin, se on paljon. Nopealla laskupäällä voi laskea, että perillä olen aamuyöllä. Kotikaupunkikin täytyy jättää taakseen lauantai-aamuna suhteellisen ajoissa. Huh, vaan!
Miltä nyt tuntuu -kysymykseen on vaikea vastata. Edessä oleva jännittää, ihastuttaa ja odotuttaa. Toisaalta samalla myös hirvittää, pelottaa ja kauhistuttaa. Mihin puskaan olen pääni pistänyt?! Tulen olemaan aamupäivisin jonkinlaisessa koulussa, iltapäivisin työskentelen orpokodissa. Ennestään täysin vieras ympäristö odottaa. Haasteita. Niitä todennäköisesti riittää, hyvä niin!
Kovin paljon on tehtävänä ennen lähtöä. Täytyisi pakata, uusia kirjastolainoja, palauttaa kirjastolainoja, nähdä ystäviä, siivota (puhtaaseen kotiin on mukavampi palata), vaihtaa rahaa, maksaa laskuja, käydä töissä jne. Harmi, että viime tinka tulee aina niin vauhdilla. Harmittaa sekin, että en taida millään ehtiä ja pystyä näkemään kaikkia niitä ihmisiä, jotka sitä ovat toivoneet viimeisen parin viikon aikana. Ei aika ja voimat riitä, mutta valikoiminen on kamalaa. Taidankin edetä "varausjärjestyksessä" :)
Tämmöisissä, odottavissa ja hämmentyneissä, innostuneissa ja onnellisissa, tunnelmissa 10 yötä ennen reissua. Good night!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti