Täällä minä viimein asun. Omassa pienessä kämpässäni, josta viereisessä kuvassa melkein puolet huoneestani. Pitkä aika viimeisestä kirjoittelusta kertoo paljon viime aikojen elämänrytmistäni, samoin sekalaisen tavaran boxi huoneeni nurkassa. Yksinkertaisesti en ole ehtinyt/jaksanut panostaa siihen. Myös monet muut kämpän eteen suunnittelemani pienet piristykset ovat vielä odottamassa aikaa parempaa.
Turun murre ei ole tarttunut. Ei ainakaan pahasti. Koulukaverini tuumailivat viimeksi tänään eri murteista keskustellessamme, että puheestani paistaa kuulema selvä Jyväskylän murre... Minä vastasin takaisin, että onneksi ei Turun murre =D
Elämä täällä sujuu vauhdilla kouluhommia paiskiessa. Tekemistä voisi sanoa riittävän niin paljon kuin vain jaksaa tehdä. Pikku hiljaa ehkä totun tähän kaikkeen, mutta sopeutumisensa tässä on (ollut). Kartta kulkee yhä usein laukussa mukana, mutta vähitellen olen siitäkin saanut otettani irrotettua. Ja mitä muuta..? Minusta ei-kokkaus innokkaasta on täällä paljastunut uusia puolia... Olen tehnyt itselleni ruokaa, välillä määriä hieman vikaan arvioiden, joten pakkasessakin on "muutama" ateria odottamassa, että nälkä yllättää ;) Olen myös koekäyttänyt muutama vuosi sitten valmistujaislahjaksi saamani piirakkavuoan puolukkapiirakan valmistamisen muodossa ja leipääkään en ole viikkoon ostanut, kun tuli muisteltua sämpylän valmistusta...
Näin täällä. Aika suunnata iltapalalle, joten lopettelen. Huomenna viikonloppu lomalle Jyväskylään...
Päässä soi... Löytyn sanoin: Combien je sui fatiguée
mon fardeau est trop lourd
entre Helsinki et Dakar (tai sitten jossain muualla)
Et même quand j'arrive
mon âme est là toujours
entre Helsinki et Dakar (tai yhä jossain muualla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti