Miten vain, mutta kesä jatkuu :) Varsinaista auringonpalvontaa en ole harrastanut, mutta vaatteiden rajat ovat jo hyvin piirtyneinä ihoon ja taistelu kärähtämistä vastaan on ollut viime päivinä käynnissä päivittäin. Aika hyvin pahempaa palamista olen onnistunut välttämään, mutta tänään taisi aurinkorasvoista huolimatta päästä aavistuksen palamisen puolelle. Ei onneksi kovin kipeästi :)
Eilen täällä, kuten sielläkin, oli helatorstai. Ascension - paikallisella kielellä. Täälläkin se oli vapaa- ja pyhäpäivä. Niinpä mekin vietimme kaikki Nicolasta ja Akselia mukaanlukien päivän kotona. Tänään muu perhe sitten pakkasi ja lähti telttailemaan eräälle leirintäalueelle. Itsenikin oli tarkoitus lähteä samaiseen paikkaan huomenna kun naapurimme liittyvät isäntäperheeni joukkoon, mutta Ann-Marie soitti ja sanoi, että voi tulla ahdasta. Naapureillamme ei ole omaa telttaa ja leirintäalueen telttapaikalle emme kai olisi saanut enää muutenkaan toista telttaa pystyttää, joten... Koska jossain vaiheessa muutenkin harkitsin hieman kotia jäämistä, sanoin Ann-Marielle ettei huolehtia. Voin hyvin viettää viikonlopun täälläkin :) Seuraavat pari viikonloppua tämän jälkeen kun on taas sitten aika ohjelmoitua.
Nopeasti olenkin ainakin tänään saanut ajan kulumaan. Lähdin päivällä Geneveen, jossa tapasin ennalta sovitusti tuttavaperheeseemme vähän aikaa sitten tulleen au-pairin Elinan. Seikkailimme Genevessä ja meillä oli oikein mukava päivä, vaikka eksyimme myös eräälle Geneven tunnetuimmalle kadulle ja näimme jotain, mikä meille kummallekin oli tähän astisen elämämme aikana ollut todella kaukaista todellisuutta. Lähinnä jotain, mistä saattaa lukea lehdistä tms. Näkemästämme kertonee paljon täällä kadulle puhekielessä annettu toinen nimi: huorien katu. Vaikka poikkesimme kadulta pian pois, näkymä jäi silti mieleen ja veti jokseenkin hiljaiseksi. Jotenkin en vain voi olla tuntematta pahaa oloa noiden naisten puolesta. Niinkuin Elinan kanssa puhuimme, onhan sitä aina tiennyt miten monenlaisia ihmisiä tähän maailmaan mahtuu, mutta jotenkin se hätkähdyttää silti nähdä omin silmin elämän karua todellisuutta. Huh.
Mutta kaikenkaikkiaan meillä oli siis oikein mukava päivä. Huomiselle ei ole vielä suunnitelmia, mutta voi olla, että menen Geneveen katselemaan ja kiertelemään itekseni. Uusi uimapuku olisi tarpeen ja tänään pikaisella kierroksella Geneven rautatieaseman läheissä ostoskeskuksessa näin aika mittavan, paljon laajemman uimapuku valikoiman kuin mitä vielä koskaan. Hintojakin oli moneen lähtöön, joten jospa vaikka onnistuisi löytämään mieleisen :)
Nyt vaikenen taas ja kömmin pian peitton... siis sänkyyni. Lämpötilat huitelee täällä päivisin pelkästään varjossa noin 30 kieppeillä. Ja viime yönä katsottuamme Ann-Marien ja Nicolaksen kanssa A good year -elokuvan ja suunnatessamme nukkumaan puolenyön aikaan oli lämpötila yhä 21 asteessa. Ei siis voi puhua kovin, että täällä tarvitsisi peittojen alle kömpiä. Ei todella.
Kesäisiä päiviä sinnekin toivotellen (mielelläni jaan jo osan tätä lämpöä vaikka sinnekin) seuraavaan kertaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti